Helene4

Aamulla lähdin käymään naapurikaupungin äitiyspolilla, kun en eilisillasta tuntenut liikkeitä, enkä aamullakaan, eilen illalla sain sykkeen mutta tänä aamuna en sitäkään!

Mutta ultrassa kaikki hyvin, syke normaali, napavirtaukset normaalit ja kuulemma ihan normaalikokoinenkin pienoinen:)

VOIH, kun pelästytti. Sanoi lääkäri että pistä sydänäänilaite pois, hän ei ymmärrä moisia laitteita:O Oli suorastaan vihainen että itse yrittää monitoroida sykettä..

Mutta kaikki siis hyvin, kauhuajatusten jälkeen:)



*Helene 31+1*

Uusille viikoille jälleen, nyt on tuntunut oikeen urakalla kuluvan päivät, tuossa rv.24-29 tuntui ikuisuudelta, päivät matelivat, nyt rientävät niin ettei oikein perässä pysy!

IHANAA, että uusia haahuja ilmoittautuu ja jatkaa pinon pitämistä sitten kun me pitkämatkalaiset jo nyyttiydytään. Oon jo valmiiksi kaivannut tätä pinoa, sitten kun nyytit sylissä, kun tullut niin tutuksi porukka täällä:/

Pari tuntia sitten loikoilin sängyssä ja pidin kättä tuossa kohdun yläreunalla, nousi kaksi kovaa ja pientä paukamaa kämmentäni vasten, ihan säikähdin ensin mutta sitten samassa tajusin että pikkuinen työnsi kantapäillään kättäni:) Eli vaihteeksi on taas pää alaspäin. Eilen illalla oli vielä jalat alaspäin, kun pää tuntui ylhäällä, eli aikamoinen tila pienellä on yhä kieppua siellä.

PELOISTA sen verran, että mulla ne ei ole lähteneet pois, muuttaneet raskauden kuluessa muotoaan, mutta aina vaan vaivaa ajatus siitä, että viimeistään synnytyksessä tämän pienen ihmeen menetän. Tää taitaa kyllä periaatteessa liittyä kuopuksen syntymän jättäneeseen "piilopelkoon", kuopus kun oli kuolla synnytykseen. Ja tähän päälle nuo keskenmenot peräkanaa, on ollut tunne että onko niin tarkoitettu, ettemme saa enää elävää nyyttiä, ja olisi pitänyt tajuta se jo kuopuksen niukin naukin selviämisestä.. Lienee näitä pelkoja kaikilla muillakin, mutta joka päivä on silti niitä onnenhetkiäkin, kun pieni liikkuu, että en täällä nyt sydän syrjällään koko ajan pelkää pahinta. Välillä kun ollut kausia että päivän-pari liikkuu hirvittävän vähän, niin on heti huoli että jotain on pielessä, mutta onneksi on sitten voinut kotona sydänääniä kuunnella ja todeta että kyllä se sydän siellä sykkii. Vaikka sykekin on välillä huolestuttanut pahasti, kun on ollut jopa 118 lukemia pienellä, taas on pelännyt pahinta:/ Eli yhtä vuoristorataa itselläni on pelkojen kanssa päivittäin, ja varmasti hamaan loppuun asti.

VIRVAA minäkin oon täällä nyt jänskättänyt, onnenuutisia odotellessa:)

Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!



*Helene 31+0*

HULDAHUOLETON, täällähän sitä kärvistellään, oli pitkään AINA linjat katki täällä kun kävi, taikka sitten lähettäessä kadotti kirjoitukset..

Olo on vaihteleva, välillä oon aivan energiapommi ja saan aikaan kaikenlaista, ja sitten muutamassa sekunnissa voimat valahtavat pois ja makoilee vaan sängyssä tuntikausia silmät puolitangossa:/

Vauva pyörii masussa edelleen ihan miten sattuu, voi olla ensin pää alaspäin, seuraavassa hetkessä muljahtaa koko vatsa ympäri ja potkutteleekin jompaankumpaan kylkeen. Vaikkei mikään supervilkas tapaus olekaan, kuopukseen verrattuna joka pyöri kuin häkkyrä masussa (eikä yllättänyt ollenkaan että oli napanuoransa sitonut monelle kierteelle ympäri itseään). Oon pohtinut tuota että onko jotain merkitystä vauvan sydänäänien laskemisella esim.vauvan hyvinvointiin? Kun ihan ekakerran keväällä oli 140 ja siitä tasaisesti laskenut kerta kerran jälkeen niin, että oli viime pe neuvolassa 120-125 ja kotonakin oon mittaillut jopa 118 sykkeitä pieneltä. Tosin on välillä sitten 142-144 jos oikein jumppaa kuunnellessa:) Mites muilla, varsinkin te jotka kotona saatte mittailtua sykettä? Onko alusta muuttunut syke ja mitä on alimmillaan ollut?

Vauvatavaroiden viimeisttä silausta on tullut tehtyä, vaunut laitoin kuntoon jo viime viikolla energiapuuskassani ja oikeastaan vain ensisängyn petausta vaille valmista:) Eipä tarvitse kerralla panikoida kaikkea sitten viime hetkillä.

Hyvää illan jatkoa kaikille, minä taidan pompahtaa yöunille jo pian..



*Helene 30+5*

[URL=http://www.aijaa.com/v.php?i=4863157.jpg][IMG]http://www.aijaa.com/img/…]





Tulihan se kuva, ennen oli helpompi kun sai erillisestä linkistä liitettyä..

Mutta tossa mun masu kokonaisuudessaan:)



*Helene tänään jo 30+2* :)

Niin sitä päästiin kolmiinkymmeniin:)

Perusneuvola oli aamulla, tuli paljon mukavampi olo kun sai ihanan vakioterkkarin kanssa jutella, kerroin siitä lääkärikäynnistä mikä oli viimeksi ja terkkari sanoi ihan suoraan että hän ei oikein ymmärrä myöskään tämän lääkärin touhuja ja juttuja, kuulemma on sen lääkärin tyylinä jättää hirveästi kysymyksiä ja pelkoja odottajille. Mulle kun lääkäri povaili jo nyt isoa vauvaa ja kun perätilassa oli niin ettei kannata kuvitellakaan alatiesynnytystä kun edellinen oli sektio..yms. Noita sit mietiskelin tähän päivään saakka, mutta terkkari sitten ihan käsikopelolla tunnusteli että ei ole mikään suuri vauva vaan viikkoihin nähden tuntuu aivan normaalikokoiselta ja sf-mitankin sai SAMAKSI mitä lääkäri jo 2vko sitten. Ja perätilasta sanoi että ei se mene ihan noin että suoraan sektioon vaikka olisi perätila synnytyksen ajankohtana ja vaikka olisi sektiokin takana, vaan kaikki on MINUN päätettävissä, saan jopa kokeilla alatiesynnytystä yhäkin sektioarvesta huolimatta vaikka jäisi perätilaan. Ihana oli saada todellisia vastauksia! Rv.35+0 on viimeinen lääkärikäynti ja sieltä laittavat sitten polille kääntöyritykseen JOS on yhä perätilassa. Enempi pää alaspäin oli vauva nyt tänäänkin, mutta ei raivotarjonnassa, vaan pää melko sivussa oikealla ylälantiossa. Mutta tuntuu yhä pyörähtelevän miten sattuu, en ole viitsinyt stressiä siitä ottaa:) Painoa oli yllättäen tullut 400g/viikko, olin ällistynyt kun on syöminen ollut aika minimaalista kun on tota ruokahaluttomuutta. Taitaa pikkuinen viedä senkin vähän mitä sinne saa:) Syke oli pienellä 125-130 ja tulihan se terkkarin veikkaus sukupuolestakin samalla..edellisessäkin raskaudessa loppupuolella alkoi sykkeen perusteella veikkailemaan:)

Mutta näillä eväin nyt jatketaan, paaaljon parempi mieli kuin edellisen käynnin jälkeen:)



*Helene 30+0*