Helene4

Aloin miettiä tuota laskettua aikaani, että pitäisiköhän se muuttaa edellisten menkkojen mukaiseksi, eli 28.3, vaikka ovis oli jo kierron 12.päivä, jonka mukaan oon koko ajan aatellut tuon lasketun ajan. Voisi hyvin vaihtaa tuon 28.3 koska todennäköisestihän menee jonkin päivän yli lasketun kuitenkin kuten edellisetkin:)

kiva kun tulit seuraksi!! Toivottavasti ajan myötä porukkaa tulee lisää:) Ja piti mainita, että tähän pinoon saa tulla mukaan myös muut keskenmenon kokeneet, vaikkei olisi kirjoitelleet kuumeilupuolen ryhmässä!!! Kaikilla keskenmenon kokeneilla odottajilla on läsnä kuitenkin se menettämisen pelko siihen saakka kun elävän vauvan syliinsä saa aikanaan (ja toivottavasti!!), niin ei väliä vaikka ei entuudestaan tuttu olisikaan tuolta odottajista. Tänne vaan kaikki mukaan!!

Omaa; pelkoa pelkoa..vessassakäynnit ovat yhtä kauhua kun pelkää joka ikinen kerta että verta tulee. Alavatsan tuntemuksia vertaan koko ajan keskenmenneiden raskauksien alavatsakipuihin yms. Väsymys on alkanut kunnolla, nukun syvää unta keskellä päivääkin pari tuntia. Rinnoissa on kihelmöintiä ja ikäänkuin "krapulainen" olo koko ajan. En uskalla millään silleen myöntää itselleni että olen raskaana, kun tuntuu että tämänkin menetän vielä. Ja silti toivon, aivan järjettömästi toivon että tulisi maailmaan elävänä tämä pieni. Pelottaa kohdunulkoinen, pelottaa tuulimuna, pelottaa keskenmeno, pelottaa myöhempi kohtukuolema, pelottaa että laskettuun aikaan jaksaa ja synnytyksessä kuolee. Kaikki pelottaa mitä vain ajatteleekin. Mikäli tämä raskaus jatkuu niin en ole silti aikeissa mennä alkuraskauden ultraan. Siellähän kevättalven raskaudessa kävin rv.9+3 ja kaikki oli hyvin ja silti todettiin 3vkoa myöhemmin että kuollut kyseisenä päivänä. En luottaisi lainkaan ultraan enää. Parempi pitää matalaa profiilia kavereiden kesken kunnes np-ultra ollut ja kertoa edes kenellekään vasta sitten. Mies on aika samoilla linjoilla kanssani. Hänkin pelkää vaikka miehelle se on vaikeampi sitä myöntää. Tänään rakkaimmalle ystävälleni uskalsin vasta kertoa että menkat on myöhässä, en kertonut mitään siitä että tiedän jo plussan saaneeni neljään testiin. Sekin jo kertoo miten kipeä asia tämä on, koska kerrotaan sydänystävän kanssa kaikki aina toisillemme ensimmäisenä. Minä en vaan kestä uutta menetystä ja pettymystä heti edellisen perään.

Laittakaa siis nimmari, ikä, monesko toiveissa(siis plussattu) ja montako keskenmenoa ja halutessanne -/- päivämäärät sekä LA. Muokkailen tätä jos huomaan toisen tyylin sopivaksi, mutta tietonne säilyy aina samoina.

Mitä mieltä raskautuneet, jos perustettaisiin ihan uusi keskenmenon jälkeen raskautuneet-pino odotuspuolelle? Kun en haluaisi erota kenestäkään plussan tullen ja edellisenkin raskauden ylläpidin samanlaista pinoa odotuspuolella jossa lopulta oli kymmenittäin kohtalotoveri-odottajia. Mitäs mieltä olette? Voin pinon perustaa jos saan mukaan täältä joitakin plussanneita, etten siellä yksinäni turise. Alussa siinä pinossa voi olla hiljaisempaa mutta kun tämä kuumeilupinokin tuntuu kasvavan niin kyllähän odotuspinokin kasvaa sitten ajan kanssa:)

OMAA; outo juttu mutta nykyään kaikki syöty tulee noin vartin kuluttua toisesta päästä ulos. Siis oikeesti, vartti syömisestä hirveät vatsanväänteet ja pian sen jälkeen ripulikohtaus. En tiedä johtuuko raskaudesta vai jostain pöpöstä, mutta tätä on nyt ollut. Aloin myös miettiä kun ovis oli jo kp.12 ja olen aatellut koko ajan että ovispäivä on kp.14-15 niin olisko mahdollinen laskettu aika 25.3 vai 28.3..Aikaisempi olis oviksen mukaan ja myöhempi menkkojen mukaan (joita ehti yhdet minikiertoiset olla km:n jälkeen). Mutta ymmärtääkseni laskevat sen ainakin neuvolassa viimeisten menkkojen mukaan ja väliäkö tuolla parilla päivällä, kun elävinä syntyneetkin menneet kaikki yli lasketun lukuunottamatta yhtä täsmällistä joka syntyi laskettuna päivänä. Mutta toivottavasti jo plussanneet ovat kuulolla, perustanko uuden pinon keskenmenon jälkeen plussa- vai en? Olisko siihen osallistujia?

Tsempit kaikille plussaa yhä odottaville!! Kyllä se vielä jopa aivan yllättäen tulee!! Koskaan ei kannata toivosta luopua!! Minä en usko pätkääkään että tämäkään raskaus pysyy mutta aion nauttia täysin rinnoin niin kauan kunnes todetaan menetetyksi. Toivosta en luovu KOSKAAN!!! Älkää tekään!!



Helene dpo.18

Kiitokset kaikille onnitteluista!! Apteekin omakin plussaa näytti ja jopa suht tasavahvaa kontrolliviivan kanssa. Järjettömän outo olo että näin pian uusi tärppi tuli. Ja nyt vasta kasvanut se kauhun tunnekin, että kestänkö jälleen saman uudelleen, jos jälleen menee kesken. Päätinkin ihan hissukseen vain odotella ja katsoa mitä tuleman pitää, eli emme kerro kenellekään ainakaan ennen np-ultraa jos sinne asti sitten päästään tällä kertaa. Kertakaikkiaan aika pöllämystynyt olo mutta kyllä tuo käsi vaistomaisesti vähän väliä laskeutuu alavatsalle ja lämmin tunne valtaa mielen. Ei muuta kuin odottelua nyt maltillisesti.



Helene dpo.15 (en uskalla edes alkaa rv-nimitystä käyttää vielä)