heikkulin

Hei kaikille!



Ollaan nyt keskusteltu paljon yrityksen aloittamisesta. Viimeinen sykäys tuli tossa viime viikonloppuna kun oltiin mieheni kanssa mun tuoreen kummipojan ristiäisissä. Mieheni piteli vauvaa sylissään ja sunnuntaina kotona hän kysyi, että mitä mieltä olen, jos aloittaisimme yrittämisen nyt kesällä :D! Olen niin innoissani asiasta :)!!

Lopetin Cerazette pillerit tuossa vajaa kuukausi sitten ja nyt tuli ensimmäiset luomumenkat. Elikkäs heti niiden loppumisen jälkeen alkaa peiton heilutus sitten "tosissaan" :D



Ihanaa, sillä mä uneksin joka yö lapsesta ja ajatus vatsassa kasvavasta elämästä saa mut tyyneksi ja onnelliseksi. Nyt vaan varpaat ja sormet ristiin, että vaaveli ilmoittaisi tulostaan pian

Täälläkin on yksi kuumeilija! Olen 23 vuotias opiskelja Helsingistä. Mulla on ollut kaamea vauvakuume jo muutaman vuoden ajan. Me ei mieheni kanssa virallisesti vielä yritetä, mies ei koe olevansa valmis. En tiedä, miten saisin sen "ylipuhuttua" ;) Jätettiin kuitenkin pillerit pois n.3 vkoa sitten, mutta ollaan käytetty muuta ehkäisyä. Toiveena olisi aloittaa yritys kesän aikana, siis minulla :)

Toivotan oikein paljon plussatuulia teille kaikille!! *haaveilee niistä itsekin*

Hei!

Mulla on kanssa hirvittävä vauvakuume, mutta miheni ei vielä halua perustaa perhettä. Molemmat ollaan 23v. Mä aloitin vuosi sitten opinnot yliopistossa, mutta olisin täysin valmis pitämään välivuoden ja palata sen jälkeen takaisin opintojen pariin :)



Mulla on myös monet ystävät saaneet lapsia, mikä mun osaltani pahentaa tilannetta. Vanhemmat ei vielä sentään kuumottele aiheen suhteen, silloin pinna varmaan palaisi kokonaan..



Ollaan mun miehen kanssa päästy siihen pisteeseen, että meillä on omistusasunto, mies on töissä ja olisi tilaa uudelle perheenjäsenelle. Mutta kun ei ...



Silti saatiin keskusteltua tätä asiaa niin, että lopetin muutama päivä sitten pillerit, mutta käytetään muuta ehkäisyä. Eli ei vihreetä valoa.



Vauvakuumeeseen en ole keksinyt nyt yli 4 vuoteen mitään helpotusta, joten siinä suhteessa en valitettavasti kykene auttamaan :( ei auta muu kuin kärvistellä ja aika ajoin ottaa aihe puheeksi ja kertoa oma kanta ja kaipuu..



Jaksamisia sinne ja kesän odotusta :)

Niin, täälläkin olisi yksi uusi kuumeilija. Olen nyt 22v ja ensimmäinen opiskeluvuosi on takana. On ollut ihanaa ja uutta ja kiinnostavaa, mutta silti en ole muutamaan vuoteen pystynyt ajatella mitään muuta kuin oman lapsen saamista.



Avomieheni ei ole yhtä innoissaan asiasta, haluaa kuulemaa pitää hauskaa ja elää vielä. Niinhän se elämä loppuu, kun saa lapsen :D Meillä on loistava suhde, molemmilla töitä ja ihana koti.. Mun mielestä meidän suhdetta on vaan alkanut kalvamaanm un kuumeilu, ja pelkään, että muutun koko ajan kiukkuisemmaksi mitä pidemmäs aikaa kuluu.



Pahemmaksi asian tekee, kuten teillä muillakin, ystävät, jotka perustavat perheitä. On ihanaa pitää muutaman päivän ikäistä lasta sylissä, mutta ainoa ajatus on, milloin saan oman rakkaan vauvani syliin.



Olen yrittänyt olla kovasti jankuttamasta asiasta, mutta en halua vastaukseksi "katotaan joskus muutaman vuoden päästä". Mun kuumeilu on päässyt siihen pisteeseen, että se ei enää riitä :p



Kovasti jaksamisia teille kaikille!!

Jäipä puolet tekstistä uupumaan...





Olen itse huomattavasti enemmän innoissani kuin mieheni. Olemme jutelleet asiasta muutamia kertoja ja toiveissa on, että hänkin ajatukselle vauvasta jo lämpenee pikku hiljaa..



Jos omista "aikatauluista" saisin pitää kiinni, niin jätettäisiin ehkäisy pois kesän lopulla, jotta saisin opiskeltua vielä toisen kokonaisen vuoden ennen vauvan syntymää :)



Jaksamisia syksyn odotukseen :D