Hansuliini

Höpönlöpön viime kuussa rekrysin kolme uutta työntekijää ja kaikki etniseltä taustaltaan valkoihoisia +30 - +50 miehiä.

Noin 20 alaista, joista 2 naista ja loput edellä mainittua etnistä taustaa. Uskonnollisesta- tai seksuaalisesta suuntautumisesta en tiedä, koska moinen ei musta esihenkilönä ole työn kannalta relevanttia. Kiinnostus suuntautuu siihen, että selviääkö ihminen työstä mitenitsenäisesti. Mulla, kun ei ole aikaa siinä vieressä seistä.

Syy tälläiseen työyhteisön etniseenrakenteeseen on, että mä valitsen sen, joka on pätevin. Rekry tilanteessa nään vain sen CV.n ja yksilön. Jos Mahmud on pätevämpi, kuin Risto, niin paikka menee hälle. Mikäli Risto on pätevämpi, niin paikka on hänen tai, jos Pirkko selättää osaamisellaan molemmat edellä mainitut, niin Pirkko saa duunia.

Lähdetkö sä oikeasti kaupungille tetsaamaan jotkut balleriinat jalassa. Ei ihme, että sattuu. Kyllä toi mun ammattisotilas ja upseeri on herrasmies

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella jokin kysymys on tyhmä ja joku toinen taas ei ole? Tai siis kuka sen määrittelee, että mikä on tyhmä kysymys kun joku kysymys voi jonkun mielestä olla tyhmä ja jonkun toisen mielestä taas ei ole?

Varmaan sillä, että ajatellaan sen vastauksen kuuluvan yleissivistykseen, jolloin kysymys on tyhmä ja silloin, kun vastaus ei ole enemmistölle automaattisesti selvä, niin kysymys ei ole tyhmä. Siis tämä on mun tulkinta/arvelu asiasta, eikä mikään faktinen totuus

Itse oon opetellut nauramaan itselleni ja oonhan mä omassa epäloogisuudessani välillä tosi käsittämätön otus, mutta se voi olla mulle helpompaa, koska en ole puhdas asperger vaan mulla on ADHD siellä taustalla. Oon myöskin huomannut, että se on jossain asioissa voima vara. Nään aina isomman kuvan, mun on helpompi koota palasista isompi looginen kokonaisuus ja en hätäänny kriisin iskiessä vaan pystyn ottamaan tilanteen haltuuni.

Jospa ei aina lähtisi negatiivisuuden kautta vaan joskus tai edes kerran positiivisen

Vierailija kirjoitti:

Välinpitämättömyys.

Sama