Hajuherne
Seuratut keskustelut
Kommentit
Päivitellään hiukan tilannetta, eli viime kierrossa oireita oli paljon kuten ällötys, väsymys, alavatsa/munasarja/kohtutuntemukset, kylmä ja kuuma vuorotellen, flunssaisuus, päänsärky jne. Olin kauhean kärsimätön ja ajatukset pyöri kokoajan mahdollisessa raskaudessa. En pystynyt keskittymään töihin ollenkaan... Kaksi kertaa testasin negan, menkat alkoivat ja pystyin taas olemaan normaalisti.
Tässä kierrossa olen ollut jo rauhallisempi, osittain ehkä siksikin ettei muita oireita ole ollut oviksen jälkeen kuin rintojen turvotus ja nännien aristus dpo7 alkaen. Niin, ja viimeiset 3 päivää älytön ärtyneisyys varsinkin miestä kohtaan ja lisäksi selvästi lisääntynyt janon tunne(?!), jota vähän kummastelin.
Olin päättänyt että testaamme vasta oletettuna menkkojen alkamispäivänä eli su tai ma. No, kärsivällisyys ja itsehillintä petti tänä aamuna (dpo11) ja ajattelin että parempi testata se nega sieltä, niin voi rauhassa odotella menkkoja. Mutta. Testiin ilmestyi erittäin hailakka, mutta näkyvä viiva kontrolliviivan lisäksi. Mieheltäkin kysyin mitä testissä näkyy, ja vastaus oli "kaksi viivaa joista toinen selvästi heikompi mutta silti kaksi". Iik! Täällä olemme siis yhtäaikaa innostuneen pelonsekaisissa fiiliksissä... Ei kyllä vielä uskalleta hurrata, voihan se olla että ylihuomenna uudelleen testatessa tuleekin se nega tai sitten menkat alkaa. Mitä vaan voi vielä sattua, ja nyt mietin että miksi, oi miksi, piti testata jo näin aikaisin. Apua?!? Ei taida töihin keskittymisestä tulla tänäänkään mitään... :/
Heippa kaikille, liityn minäkin kuumeilijoiden joukkoon! Olen 31, mies 37 ja tajuttiin että olis korkea aika aloittaa yrittäminen mikäli useamman muksun haluaa... Muita "myöhäisheränneitä"? Aikaisemmin olin sitä mieltä että en lapsia halua ollenkaan, mutta kas kummaa kun löytyi se oikea mies rinnalle ja ikä ylitti tuon maagisen 30n rajapyykin, niin mielihän siinä muuttui. Päätös yrittämisestä tuli aika nopeasti, ja ollaan siitä aika hämmennyksen vallassa vieläkin. Mutta mikäli niin onnekkaasti kävisi että tärppäis pian, niin onhan siinä kuukausia aikaa sopeutua:D Nyt on yk2, kp23/n. 28 ja jännittäviä aikoja elellään ;) Jätin pillerit pois ennen yk1, erittäin selvät ovisoireet, myöskin mukamas selviä alkuraskauden oireita, jotka osoittautuivat vaan innokkaan mielikuvituksen tuotteiksi. Tällä kertaa oireita ei ole juurikaan, mitä nyt hiukan rintojen arkuutta ja kärttyisyyttä ilmassa...
Hei taas kaikille, täällä viiva vahvistunut muutaman päivän takaisesta eli kai se testiin piirtynyt viiva on ihan oikea plussa. Pieniä varovaisia ilon pulpahduksia pääsee jo pinnalle. Onnittelut myös muille plussanneille!
Haluan osoittaa myötätuntoni kaikille edelleen yrittäville joilla asiat eivät suju niinkuin he varmasti ansaitsisivat. Voimia, uskoa ja rakkautta tulevaan, tukeutukaa kumppaneihinne ja muihin läheisiin siellä oikeassa elämässä. Netissä kirjoittelusta puuttuu usein se hienotunteisuus ja kohteliaisuus, mitä tosielämässä pystymme lukemaan toisen ihmisen kasvoista, silmistä ja eleistä. Siksi on myös helppo provosoitua ja ymmärtää väärin erilaisten ihmisten kirjoitetut ajatukset, jotka koskevat näin suuria ja merkityksellisiä asioita. Uskon vilpittömästi että kaikki haluamme kuitenkin vain hyvää toisillemme, koska yhdistäähän meitä kaikkia samat tunteet ja pelot liittyen lapsen saamiseen, vielä syntymättömän lapsen menettämiseen tai siihen, jos ei lasta ikinä saakaan.
Minäkin jään nyt taka-alalle, koska koen että nettikirjoittelu ei kuitenkaan ole se oma juttuni. Varsinkin kun keskustelut niin usein ajautuvat negatiivissävytteiseen kirjoitteluun. Ehkä tapaamme oikeassa elämässä ja voimme sitä kautta tukea toisiamme, kuka sen tietää! :)