hage
Seuratut keskustelut
Kommentit
En muista, missä vaiheessa iski omenahimo, mutta ehkä siinä 20. viikon tienoilla. Joka aamu matkalla yliopistolle ostin torilta kilon omenia ja söin ne siinä päivän aikana. Toisen kilon ostin kotimatkalla. Miehen veljen vaimo himoitsi tulppaaneja. Kertoi, että kuola valui lääkärin vastaanottohuoneessa, kun pöydällä oli tulppaanikimppu. Ymmärsi kuitenkin olemaan syömättä.
kivapikkuduuni kirjoitti:
yäk,tahtoisin olla työssä edes vähän. Ankeaa kun ei ole mitään kiinnekohtaa. EI jaksa harrastuksiakaan koko aikaa. Voisin mennä vaikka koronapuhelin neuvontaan silloin tällöin
Voisit vaikka mennä johonkin vapaaehtoistyöhön: tehdä töitä nuorten, työttömien ja vanhusten parissa tai toimia varamummina tai-ukkina (en tiedä kumpaa sukupuolta olet) niille lapsille, joiden omat ovat kaukana tai eitä ei ole. Itse tein töissä ollessani jo niin paljon vapaaehtoishommia, että enää en välitä ja omista lapsenlapsista saan myös nauttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska työpaikkoja ei yksinkertaisestei ole kaikille. Havannollista tämä vaikka tuolileikillä itsellesi.
Yhteiskunnannalle tulee halvemmaksi maksaa se terveiden aikuisten elämä kuin antaa ainoaksi vaihtoehdoksi ottaa elantonsa väkivalloin
Todellisuudessa tekemätöntä työtä on vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi jokaisessa päikkyryhmässä riittäisi helposti töitä vaikka 6:lle hoitajalle eikä vain 3:lle niin kuin nykyään. Ja jokaiseen peruskoulun luokkaan työllistäisi helposti yhden koulunkäyntiavustajan vähintään.
Aivan varmasti riittäisi, mutta kuka ne palkat maksaa. Ei olisi kovin oikeudenmukaista sekään, että ryhmässä kolmelle maksettaisiin tesin mukainen palkka kolmelle sitten vaikkapa se työttömyyskorvaus+9 egee. Suostuisitko?
Anteeksi tyhmyyteni. Minun lapsuudessani ei jostain syystä ollut kihomatoja ja kysyisinkin, mistä ne tulevat. Minun lapsuudessani (olen syntynyt -57) oli täitä, mutta tyttäreni lapsuudessa (synt. -77) niitä taas ei ollut ja nykyisin niitä taas on. Mistähän tämäkin johtuu? Osaako kukaan vastata?