Haavelija91

Eveliina90 kirjoitti:

Haaveilija91 mulla myös PCO-diagnoosi (ilman sitä S-kirjainta) ja se aiheuttaa stressiä, huolta ja turhautumista lastensaannissa. Meillä yritystä "vasta" 6 kk mutta sain gyneltä nyt letrosol lääkkeet käyttöön että saisin ovulaation tapahtumaan kuukausittain. Ovulaation metsästys on todella stressaavaa ja kun se tapahtuu aina eri aikaa menee rahaa niin ovistesteihin kuin sitten omaa energiaa siihen ylenpalttiseen kehon tutkailuun.  Myös todella synkkiä ajatuksia vauva-prokkiksesta tässä ollut ja paljon itsesyytöstä. Onneksi tämä diagnoosi on kuitenkin siinä mielessä positiivinen, että usein vauvan syliinsä kuitenkin saa, hoidoilla tai ilman. Ikävä kyllä se saattaa vaatia vaan pidempää yritystä. Tsemppiä sulle voimia! Toivon että meillä molemmilla nappaa ennemmin kuin myöhemmin ja saataisiin kertoa täällä iloiset plussa uutiset :) Ymmärrän hyvin sun (negatiivisetkin) ajatukset. Sen sijaan en ymmärrä pätkääkää Raskausyllätyksen syyllistäviä kommentteja. Olisikohan ihan trolli kyseessä? Kannustetaan toisiamme täällä! Se me ollaan kaikki toisiltamme ansaittu tässä yrittämisen viidakossa. 

Itsellä nyt 40 pvn kierto takana joka tod näk oli ovuloimaton. Nyt on odotukset korkealla letrosolien suhteen että ovulaatio tulee ja se johtaisi vielä raskauteen. Tunteet menee ylös ja alas, mutta olenjo hyväksynyt sen, että jos ei näillä nappaa niin sitten suoraan vaan lapsettomuusklinikalle. gynen sanat :"tulet kyllö raskaaksi, ennemmin tai myöhemmin. Tämä diagnoosi on toiselta nimeltään "bring home a baby syndrome" kannustavat kyllä. 

Hyvä että sait letrot, ne auttoi mulla siten että ovis tuli joka kuukausi niinkuin pitääkin, ja siten myös menkat tuli säännöllisiksi! :-)
Ja ei kannata lannistua jos ei letroista ekoihin kiertoihin tule tulosta - niissä vaste paranee kuukausi kuukaudelta.

Tsemppiä sinne myös ja plussatuulia


Onneksi täällä on suurin osa ihania tyyppejä jotka kannustaa ja tsemppaa toisiaan, aina valitettavasti mahtuu noita ilkeilijöitä mukaan. :-/

Murmelips ja Villahuivi, hyvin sanottu molemmilta <3 Ja täysin samaa mieltä.

Raskausyllätys mitäpä jos poistuisit muualle pätemään noita turhanpäiväisiä kommenttejasi. Vertailet täällä työnhakua lastensaantiin? Juuri näin :'D

Mä olen onnellinen ystävieni puolesta, sekä täällä plussanneisden puolesta - ehdottomasti. Ja missään vaiheessa en oo sanonut etten olisi onnellinen.

Pitkän yrityksen jälkeen kuitenkin tulee lamaannuttavia päiviä ja pidän ne negatiiviset ajatukset ihan itselläni ja tiedän että seuraava päivä on helpompi.

Muut täällä kyllä ymmärtää mitä tarkoitin - lamaannuttavaa tuijottaa kuukaudesta toiseen negatiivista tikkua ja samalla selata facea jossa tulee varmaan 10 ultrakuvaa päivässä eri ihmisiltä. Siinä ei viha ja katkeruus tule muiden onnistumista kohtaan - vaan suru ja katkeruus omasta tilanteesta.

Mutta kuten sanoin, tässä nyt selvästi ei ole kyse näistä kommenteista vaan sun omasta pahasta olosta ja tarpeesta aiheuttaa hämmennystä.

Raskausyllätys kirjoitti:

Haavelija91 kirjoitti:

martta1 kirjoitti:

Kiitos Tähtityttö ymmärryksestä ja kaikkea hyvää teille <3 

Kenellekään en mitään pahaa toivo, mutta kyllähän se on välillä niin vaikeaa olla vilpittömästi onnellinen toisten plussista. Varsinkin, kun näitä raskausuutisia ja vauvauutisia on nyt meidän lähipiirissä. Yksi toisella kierrolla raskautunut mulle totesi, että ehkä te ette ole yrittäneet tarpeeksi....... Musta tuntuu, ettei ihmiset oikeen osaa suhtautua tähän. Toinen sanoi, että "älä stressaa". Sanoin, että en mä stressannut aikaisemmin, mutta kyllä mä nyt vähän stressaan, kun on diagnoosiepäilyt, epäsäännöllinen kierto ja pitkään jatkunut tulokseton yritys.... 

Tää on just se minkä takia me ei olla lähes kenellekkään kerrottu.

Aina jos lapsihaaveista ihmiset kyselee niin vastaillaan että keskitytään nyt hetki vielä töihin ja kouluun ja samaa aikaa sitä miettii että voi voi, nuo ei tiedä mitään meidän 1v3kk yrityksistä - eikä tarvitsekkaan tietää.

Mä en jaksa kuunnella muiden onnistumisia ja mun tilanteen voivottelua tai sääliä. Ja kun on niitä onnekkaita ihmisiä jolla tärppää nopeasti niin he eivät voi kuvitellaan sitä kun lasta yrittämällä joutuu yrittämään. Musta on tullut ehkä aika katkera, eikä mua pätkääkään kiinnosta kavereiden raskaudet ja vauvajutut. Ne ei tiedä kuinka mun pinnan alla kuohuu, enkä siis haluiskaan et tietää.

Oon niin herkillä myös tän asian kanssa että jos joku mulle poikkisanan tästä aiheesta sanois niin sais multa kyllä täyslaidallisen shaibaa niskaan. Siks oon kokenut että parempi olla ihan hissukseen ni ei tarvitse tästä asiasta niin ei tarvitse kenenkään voivotteluja ja neuvoja ja kommentteja kuunnella...

Ootko miettiny että ehkä ton sun surkean asenteen takia et voi lasta saadakkaan.... Karma! Ehkä olet katkera mutta myös tidella itsekäs "minua ei muiden onnistumiset ja raskaudet kiinnosta. Jos mulle joku poikkisanan sanoo niin lataan täyslaidallisen" Näillä eväillä ja asenteella pärjäät hienosti tulevaisuudessa.

Toivottavasti kasvat henkisesti aikuiseksi ja sitten ehkä luoja suo sinullekkin vauvan...

Taitaa täällä jollakin muulla olla vähän surkea asenne :'D Myös jonkinasteen lukihäiriö/ymmärtämisen vaikeus.

Kuten tuossa muut ymmärsi ja osasi lukea mitä kirjoitin niin täyslaidallinen saattaisi latautua jos muut alkaisivat neuvomaan ja arvostelemaan esim siitä ettei olisi yrittänyt tarpeeksi. Ja juuri ehkäpä sellaiset ihmiset jolla tärppi olisi tullut ilman yrityksiäkään. En sano ettei tälläiset ihmisetkään voisi olla myötätuntoisia ja aidosti ymmärtää, pidemmän yrityksen jälkeen kuitenkin kaipaa ehkä sitä tukea sellaisilta joihin pystyy paremmin samaistumaan.

Tässä nyt ei kuitenkaan selvästi ollut kyse mistään mitä kirjoitin, vaan tahallisesta trollauksesta ja oman pahan olon purkamisesta. Tsemppiä sinulle

Ja muiden onnistumisista en ole sanallakaan sanonut ;) Mutta turha minun täällä itseäni/sanojani on selitellä - ainakaan sinulle.

Tämä ryhmä on juuri myös niille negatiivisille tunteille, ja täällä onkin ihanaa tsempata muita ja saada tsemppejä - vertaistuki on tärkeää. Tuommoista negatiivisuutta mitä sinä tänne tuot niin ei kyllä tarvita. Mä toivon myös sulle henkistä kasvamista ja tosiaan kannattaa vähän sitä luetunymmärtämistä harjoitella :-)

Pikkuminnis kirjoitti:

Täälläkin sama, että kyselyt tässä ryhmässä ei haittaa ja tämä on ainoa paikka missä saa tukea. Ei myöskään täällä muiden plussat kirpsise, vaan iloinen.

Täällä käyty ottamassa progesteroni testi niin että sain kai siis positiivisen ovisplussan viime pe ja la (la oli vahvempi). Ja nyt pe kävin verikokeen ottamassa. Tulos 22.. voikohan tästä nyt ajatella että oliko ovis vai ei. Jos olisin tänään käynyt ottamassa, niin olisikohan arvo voinut olla suurempi. La oli limat ja arat nännit, että usko oli kova, mutta en nyt tiedä tuosta tuloksesta.

Mun gyne ainakin sanoi että arvo olisi hyvä olla mieluiten yli 25 et olisi varmasti tapahtunut. :-/ Mulla tais olla sen 51. Mulla taisi ovisplussa tulla silloin la ja su ja menin sen jälkeisenä perjantaina.

+ Lisäys vielä että täällä ryhmissä kyselyt ei haittaa, koska täällä ihmiset ei tunne mua - ja se kysely on usein vaan tiedonhakua ja vertaistukea - mitä annan mielelläni <3

Oon kuitenkin tältä palstata joutunut vähä pysyttelemään taka-alalla koska koen tilanteeni olevan erilainen kun monella muulla täällä. Siis että meitä on täällä laidasta laitaan - ihmisiä jotka on tehnyt lasta kuukauden ja ihmisiä jotka on tehnyt lasta +12kk. Tämän takia oon muissa ryhmissä jossa on enemmän tässä tilanteessa olevia ihmisiä.

Kenenkään tuskaa ei voi verrata jos raskaus ei toiveista huolimatta ala - mutta kyllä sitä välillä hammasta puree kun jotkut murehtii kun ei pariin kuukauteen oo tärpännyt. Välillä ajattelee että kertaappa tuo 2kk seitsemällä niin sit voi vähän jo murehtiakin. :-D