Haaveissa21

Kultakala kirjoitti:

Omaa napaa...

Sain keskenmenon eilen. Me oltiin saavutettu jo H10+1, ja meille tuli keskenmeno. Ekan kolmanneksen loppumiseen oli vain pari viikkoa, ja meille tuli keskenmeno.

Olen itkenyt. Ja huutanut, ja kiroillut. Olen ollut niin s**tanan vihainen. Miksi sen piti olla tämä eka raskaus. Minä en halua aloittaa tätä alusta. Minä en halua yrittää. Minä haluan olla taas raskaana, minä haluan että eilinen oli unta.

Naistentautien polin henkilökunta oli todella, todella empaattista, se on pakko sanoa. Jonotettiin päivystyksessä kauan ja meitä pompoteltiin luukulta toiselle, mutta sitten kun meidät viimein otettiin vastaan, niin henkilökunta oli uskomattoman ihanaa ja kärsivällistä, tuntui ettei kenelläkään ollut kiire yhtään mihinkään ja saatiin ihan rauhassa sulatella uutista ja ihan kaikkiin meidän kysymyksiin vastattiin. Surussa myötäelettiin, se oli aivan upeaa ja lohdutti.

Minut tutkittiin tosi huolella, kun olin tietenkin huolissani, että onko kohdussani jotain vikaa, joka keskenmenon aiheutti. Ei mitään estettä tuleville raskauksille, minulle kerrottiin rauhallisesti, että koska meille tärppäsi niin nopeasti heti ekalla yrittämällä ja kun raskaus oli alkanut ihan oikeassa paikassa kohdun sisällä ja kun sykkeetkin/sikiökaiku oli löytyneet aikaisemmissa ultrissa, niin nyt meille vain kävi huono tuuri ja vauvalla oli jokin vakava kromosomihäiriö, eikä meissä ole hyvin suurella todennäköisyydellä yhtään mitään vikaa, nyt vain kävi näin. Se lohdutti valtavasti.

Mutta yrittäminen pelottaa minua nyt kauheasti. Salama ei iske kahdesti samaan paikkaan, minä en varmasti tule raskaaksi taas ensimmäisestä kierrosta. Nyt se kestää kuukausia. Tai vuosia. Se tuntuu niin musertavalta. En minä jaksa, en minä pysty.

Ajoittain tulee myös olo, etten minä halua uutta vauvaa. Minä haluan meidän maalisvauvan, jonka LA oli 10.3. Minä haluan meidän kuherruskuukausivauvan. Minua musertaa, etten enää koskaan voi saada kuherruskuukausivauvaa, joka sai alkunsa häiden jälkeisellä viikolla. En voi enää ikinä saada sitä vauvaa, joka syntyessään laskettuna päivänä olisi ehtinyt tehdä minusta äidin 25-vuotiaana. Sitten minulla, lapsellani ja äidilläni olisi ollut peräkkäiset syntymäpäivät. Minä en halua uutta vauvaa, minä haluan tämän vauvan.

Sen, jota minulla ei enää ole.

Ja samalla haluan raskaaksi heti, kun tämä vuotaminen loppuu. Mutta ei se tule tapahtumaan.

Minä haluaisin vain olla äiti.

Oon pahoillani, että kävi noin. 😔 Tuttuja tunteita. Mulla taitaa olla kohta keskenmenosta 3vk. En oo laskuissa pysyny mukana. Huomaan, että ovis lähenee. Mutta mä en halua raskaaksi. En halua olla lähelläkään edes omaa miestäni, etten vahingossakaan tule raskaaksi. Halusin maaliskuun menetetyn vauvan. Kai mä pelkään. Keskenmeno oli niin kamala kokemus.. Voi tätä tunteiden vuoristorataa..

Flomama kirjoitti:

Haaveissa21 kirjoitti:

Flomama kirjoitti:

Hei vaan kuumeilijat!

Mä siirryn nyt tänne kun viime viikolla meni kesken 7+2 😔 Eka yritys ja eka km.

Nyt sit odotellaan ekat menkat ja siitä sitten.

Onko kohtalotovereita? Vähän jännittää että kauanko tässä nyt menee että päästään edes yrittämään. Lisäksi asutaan eri maissa niin pitää aina vähän suunnitella. Ikää 34 ja eka toiveissa.

Otan osaa. ❤️ Onko sulla kroppa toipunut? Mulla meni kohta 2vk sitten kesken. Tarkkaa päivää en tiedä, mutta n. rv8+3 tais olla menossa. Kaks viikkoa kesti vuoto. Nyt odotellaan menkkoja tulevaksi. Eikä mitään hajua milloin ne on tulossa.. Mulle lääkäri sanoi, että heti sais yrittää, mutta en taida olla henkisesti valmis. Ehdittiin jo suunnitella kaikkea ja sitten se kaikki vietiin pois. 4.3.21. olis ollu LA menkoista laskettuna. Olis ollu aika hieno päivämäärä syntyä. Mutta tää meni nyt näin. 😔

Kiitti Haaveissa!

Osanotot myös sinulle.

Mulla alko vuotamaan torstaina ja sunnuntaina meni kesken. Ei jääny paljon jossiteltavaa kun kauheet kivut ja semmonen pussi tippu vessanpönttöön. Kävin päivystyksessä kahdesti ennen sitä ja antoivat lääkkeitä ja käsikivät kotia. Maanantaina ultra ja tyhjä oli. Verikokeet sit ja arvot oli viel 800 ja 4. Ens maanataina uudestaan verikokeet. Lopettavat sit ku toi eka arvo alle 25. Eilen oli eka päivä ku en vuotanut eli viikko meni alusta loppuun. Nyt ei enää satu ja eilen ratsastin jo hevosella. Mä odotan nyt seuraavat menkat ja koitan sit heti suunnitella reissun miesystävän luokse. Jonain aamuna herään ja hetken hymyilen vielä ku ajattelen et oon vieläkin raskaana ja sit muistan et en ookkaan. Musta tuntuu et haluun vaan mahd pian kokea uudelleen raskauden. Toki varmasti vähän pelkoja aiheuttaa tää aluksi. Mulla oli viimeksi käytössä vain foolihappo ja omega, mut nyt ajattelin alottaa parin viikon päästä jonku raskaus vitamiini yhdistelmän. Syötkö sä mitään valmiiksi? Mitkä muuten fiilikset alkaa uudestaan hommaan?

Multa ei otettu verikokeita, eikä ole mitään seurantaa. Meni itsekseen kesken, enkä saanut tyhjennykseen lääkkeitä. Raskaustestin tein huvikseni ja negaa näytti.

Foolihappo+d-vitamiiniyhdistelmää syön edelleen ja söinkin alkuraskaudesta asti. Jospa siitä saa paremman tehon nyt, kun on jonkin aikaa jo syönyt.

Jotenkin rurhauttavaa taas aloittaa alusta. Oli kuitenki jo niinkin hyvällä mallilla menossa. Vaikka helpostihan tämä meillä aluille tuli. Toisin kuin täällä monilla hirmuisen pitkä taival. ❤️ Vaikea se on ollu ymmärtää, ettei olekaan raskaana enää. Saa taas syödä kaikkea jne. Rennosti ajateltiin hommaa jatkaa. Tulee sitten kun on tullakseen. Itseni tuntien, joka kuukausi tulee hirveä pettymys kun menkat alkaa, vaikka yrittäisi rennosti asiaan suhtautua. Raskaana ollessa oli niin tasainen mieli. Nyt tiedossa taas hirveä hormonihirviö. Voi mies parkaa. 😅😄 Joku tääl mainitsi, että b vitamiinksta olis apua. Täytyisi itsekin testata. Mulla iski hirveät halut jo. Ei ne näemmä kauaa poissa pysyneet.. Sulla haastetta, kun pitää suunnitella reissuja. Pidän täällä peukkuja, että pian tärppää!

Metsätorpan emäntä kirjoitti:

Magnolia kirjoitti:

Metsätorpan emäntä kirjoitti:

Haaveissa21 kirjoitti:

Flomama kirjoitti:

Hei vaan kuumeilijat!

Mä siirryn nyt tänne kun viime viikolla meni kesken 7+2 😔 Eka yritys ja eka km.

Nyt sit odotellaan ekat menkat ja siitä sitten.

Onko kohtalotovereita? Vähän jännittää että kauanko tässä nyt menee että päästään edes yrittämään. Lisäksi asutaan eri maissa niin pitää aina vähän suunnitella. Ikää 34 ja eka toiveissa.

Otan osaa. ❤️ Onko sulla kroppa toipunut? Mulla meni kohta 2vk sitten kesken. Tarkkaa päivää en tiedä, mutta n. rv8+3 tais olla menossa. Kaks viikkoa kesti vuoto. Nyt odotellaan menkkoja tulevaksi. Eikä mitään hajua milloin ne on tulossa.. Mulle lääkäri sanoi, että heti sais yrittää, mutta en taida olla henkisesti valmis. Ehdittiin jo suunnitella kaikkea ja sitten se kaikki vietiin pois. 4.3.21. olis ollu LA menkoista laskettuna. Olis ollu aika hieno päivämäärä syntyä. Mutta tää meni nyt näin. 😔

4.3.2021 taitaa kylläkin olla torstai eikä lauantai, mutta kiva päivämäärä olisi ollut!

LA= Laskettu aika. Mutta senhän sä tiesitkin, kunhan provoat. Oikeasti, keskenmeno on sellainen asia että luulisi pahimmankin trollin tajuavan jättää KAIKKI siihen liittyvät heitot väliin. Mutta sinä Metsätorpan emäntä oletkin omassa sarjassasi.

Yritetäänkö pitää ketju positiivisena, niin kuin moni täällä on toivonut? 4.3. ei ole lauantai, josta asiallisesti huomautin. Miksi sinä siitä noin otat itseesi?

En ole väittänytkään, että se olisi lauantai. LA =laskettu aika, kuten täällä jo mainittiin. Meinasin jättää kommentoimatta, mutta oli pakko. Taitaa olla parempi pysyä täältä hetki pois.. Palata sitten, kun täällä käydessä ei tule turhaan paha mieli.

Kaikille tsemppiä omiin haasteisiin. ❤️

Flomama kirjoitti:

Hei vaan kuumeilijat!

Mä siirryn nyt tänne kun viime viikolla meni kesken 7+2 😔 Eka yritys ja eka km.

Nyt sit odotellaan ekat menkat ja siitä sitten.

Onko kohtalotovereita? Vähän jännittää että kauanko tässä nyt menee että päästään edes yrittämään. Lisäksi asutaan eri maissa niin pitää aina vähän suunnitella. Ikää 34 ja eka toiveissa.

Otan osaa. ❤️ Onko sulla kroppa toipunut? Mulla meni kohta 2vk sitten kesken. Tarkkaa päivää en tiedä, mutta n. rv8+3 tais olla menossa. Kaks viikkoa kesti vuoto. Nyt odotellaan menkkoja tulevaksi. Eikä mitään hajua milloin ne on tulossa.. Mulle lääkäri sanoi, että heti sais yrittää, mutta en taida olla henkisesti valmis. Ehdittiin jo suunnitella kaikkea ja sitten se kaikki vietiin pois. 4.3.21. olis ollu LA menkoista laskettuna. Olis ollu aika hieno päivämäärä syntyä. Mutta tää meni nyt näin. 😔

Kiitos teille. ❤️

Nyt vaan odottelen, että kroppa palautuu. Maha tuntuu ihan oudolta, vaikka ei tuon pidemmällä vielä ollutkaan. Olo muuten sentään vähän kohentunut. Kyllä tästä vielä noustaan. Pitää jotenkin pää kääntää taas siihen asentoon, että rennosti eteenpäin ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan. Jospa joku päivä pienen nyytin syliin asti..

Piinailijoille ja muillekin tsempit ja plussatuulia!