haaveilija88

ylipainoa ei ole, ihan normaalipainon alarajoilla mennään, että siitä ei varmaan ole kyse. tupakoin kyllä mutta olen kuitenkin yhden lapsen tähän maailmaan saanut ja tupakoin tuolloinkin joten epäilen sitäkin mahdollisuutta vaikka voi kyllä olla mahdollinen.

kiitos hirveästi neuvoista. kaavinta tehtiin joo, tulehduksia ei ollut ja muutenkin kaiken pitäisi olla noin " päällisin" puolin kunnossa. sitäkin ajattelin kun olen kuitenkin melko nuori niin onko lapsettomuus klinikoille mitään sellaista ikä rajaa milloin voivat jotain tehdä? ja voisiko esimerkiksi neuvolasta kysyä jotain lievempää hoitomuotoa ennen varsinaisia lapsettomuus hoitoja?

joo joku tuossa tais kysellä et minkä ikäsiä on esikoiset. eli meillä tyttö syntyny 12/04 eli joulukuussa jo kolme vuotias tyttönen.että nyt ois minun mielestä tosi sopiva ikäero vaikka toisenkin tulla :) niin ja sit, mie taisin jo aikasemmin kysellä näistä ovis jutuista. eli limoista ja sellasista ja onko jotain muuta miten sen vois huomata ilman testejä? ensimmäisen kanssa ei kerenny tämmösiin asioihin perehtyä.

tämä viikko on mennyt tosi oudoissa merkeissä on ollut huonoa oloa ja tosi kovaa väsymystä, ja mieskin on jäänyt vähälle huomiolla " sillä" alueella. ajatteli jo et oisko voinu olla raskaana kun viime menkat oli niin oudot, tosi lyhyet, vaan pari päivää, et ei tässä nyt oikein tiedä mitä ajatella.. muilla saman laisia kokemuksia..? tulipas pitkät höpinät mut kaikille hirveesti plussa tuulia ja toivottavasti tulis meillekin päin :)

eli täällä ois yksi kohta kolme vuotiaan tytön äiti joka suunnittelee kakkosen yrittämistä. mies vielä vähän suostuttelu vaiheessa mut toivottavasti kohta lämpenee :) niin sitähän minä halusin kysyy noista ovulaatio limoista ja kivuista, kun itsellä ei ole mitään kokemusta niistä, ensimmäinen sai alkunsa vähän ninkuin vahingossa ettei sellaisia tarvinnut seurailla mutta nyt kun ollaan ihan kunnolla yrittämässä niin olis kiva tietää että mihinkäs aikaan sitä kannattaisi yrittää ja millaisista asioista tietää että ovuloi.. kiitos jo etu käteen vastauksista :)

eli minulla oli oman tyttöni isän kanssa sama tilanne, olimme alusta asti todella rakastuneita ja halusimme lapsia. tulinkin sitten kahden kuukauden jälkeen raskaaksi. mies oli ihanasti alku raskauden mukana odotuksessa mutta sen jälkeen tajusi asian todellisuuden ja huomasi oman elämän olevan tärkeämpää. tytön olen kasvattanut yksin, enkä ole miehestä huolimatta päivääkään katunut omaa rakasta tyttöäni. että näin meillä mutta tiedän myös monta pariskuntaa joilla alku huuma ja perhe elämä on jatkunut jo monia vuosia eikä loppua näy. :)