Haaveena työpaikka
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Haaveena työpaikka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu että päivämäärällä 12.2.2017 tässäkin ketjussa monet vielä ajattelevat että töihin vain mennään. "Mene töihin!" Heh. Odotan innolla että nämä huutelijat pääsevät yt-neuvottelujen piiriin ja tuolileikissä ei löydykään pepun alle sitä jakkaraa. Menkää sitten töihin siitä! :D
Tarviiko lukea kuin piru Raamattua. Esim. Minä olen ollut elämässä aikoja masentuneena ja työttömänä. Olen ensimmäisellä sivulla kommentoinut työssä kitkuttaja - myös kunnalla.
Kyllä töitä on. Tekemiini hommiin ei ole mitään tunkua. Palkka kun on alle 2000e/kk ja työ sellaista ettei taukoja kerkeä pitämään niin kukapa haluaisi nousta sieltä sohvalta vänisemästä.
Olen ollut siivooja, kassamyyjä, puhelinmyyjä, varastotyöntekijä jne. ja voin sanoa ettei ole mahdotonta saada noita töitä. Kyllä moneen paikkaan voihan "kävellä" sisään. Toki jos on joku FM blankolla ceeveellä voi olla vaikea vakuuttaa työnantajaa siitä, että pystyy nöyrtymään ikäviinkin töihin. Mutta kun aamuherätykset ovat oikeasti joillekin liikaa.
Kerro, missä tämä työpaikka sijaitsee? Minä olen kiinnostunut! Jännä, että itselleni ei ole täällä Turun seudulla tullut vielä vastaan työnantajaa (koulutukseni ulkopuolelta), joka ei olisi torjunut minua valmistumiseni jälkeen.
Olen FM vankalla media-alan pätkätyökokemuksella. Minulle kelpaa lähes mikä työ tahansa. Kello viiden aamuherätykset eivät ole häirinneet minua ainakaan tähän saakka. Mitään työtäni (nurmikonleikkuusta siivoukseen ja mansikoiden myyntiin) en ole pitänyt ikävänä. Olen ollut vain tyytyväinen siitä, kun töitä on ollut edes hetkeksi!
Mutta tiedätkö, nyt valmistumisen jälkeen tuntuu joka kerta toivottomalta, kun yritän puhelimessa vakuuttaa esim. siivous- tai ravintola-alan työnantajaa siitä, että kyllä minä ihan oikeasti olen valmis tekemään kyseistä työtä ja mielelläni myös pysyn työssä sopparin loppuun saakka. Olen kyllä kertonut, että "kokemusta on kahvila-, myynti- ja puutarhatöistä sekä henkilökohtaisen avustajan työstä ja opin nopeasti uutta". Olen kertonut myös, että "ei ole avoinna sellaisia koulutustani vastaavia työpaikkoja, joita voisin hakea ja vaikka joskus olisikin, niin todennäköisyys tulla valituksi niistä 150 hakijasta on melko pieni. Siksi teen mieluummin töitä koulutukseni ulkopuolelta kuin haen enää koulutustani vastaavaa työtä. Olen valmis sitoutumaan työhön, jos tulen valituksi." Nämä eivät ole toimineet, vaan vastaus on ollut "sinun ei kannata lähettää meille hakemusta".
Sinullako on jokin parempi ehdotus, miten voisin saada työnantajat uskomaan, että haluan tehdä hakemaani työtä? Kirjoitit kuin tietäisit asiasta enemmänkin, joten odotan, että jaat nyt tämän tärkeän infon meille kaikille työnhakijoille.
Ongelmas on just se, että olet FM ja media-alan pätkätyöläinen. Olet tehnyt sitäsuntätäsilppua, joka antaa sinusta hakijana epämääräisen kuvan. Miksi et ole sitoutunut mihinkään pitemmäksi ajaksi? Annat kuvan älykkäästä tuuliviirityypistä, jolla ei ole sinniä jaksaa pitempään yhdessä hommassa.
Juu, anna kun arvaan, halusit medianomiksi kun se vaikutti kivalta. Sitten sait opiskeluaikana muitakin hommia, mutta ne olivat silloin arvollesi liikaa ja vaihdoitämän hommia usein. On vähän kuin koko kylän kaunis polkupyörä etsisi rumaa, mutta uskollista aviomiestä. Miksi sen miehen pitäisi uskoa, että aidosti sitoudut etkä petä tai jätä kun löydät paremman?
Mistä muuten repäisit tuon medianomin? Olen FM, kuten kerroin.
On myös erikoista olettaa, että määräaikaiset työsuhteet CV:ssä olisivat nykyisin merkki sitoutumattomuudesta. Työsuhteet vain ovat nykyisin pätkätöitä, kun vakituisia ei ole tarjolla. Jokaiseen työsuhteeseeni olen sitoutunut alusta loppuun, ja hyvissä ajoin ennen työsuhteen loppua olen tiedustellut jatkosta ja kertonut olevani käytettävissä. Hyvästä palautteesta huolimatta jatkopesti on irronnut harvoin, kun niitä ei ole ollut tarjolla edes entisille vakkareille, jotka joutuivat lähtemään toistuvissa yt:issä.
Painotan vielä, että ikinä ei ole ollut vaikeaa sitoutua työsuhteeseen. Kuten tavallista, ennen oman alan löytymistä tein kesätöitä siivoten, myyden ja avustaen, kuten monet nuoret tekevät. Sitten aloin päästä media-alalle ja sain sieltä hyvin kesätöitä ja muita määräaikaisuuksia. Valmistumisen jälkeen tilanne olikin sitten jo hankalampi, nyt mahdollisuuteni rajoittuvat kesään. Koko ajan tavoitteena on ollut työllistyä jonnekin, esim. kahvilatyö tai jokin palveluduuni sopisi minulle hyvin, sillä pidän ihmisistä. Nyt en enää jaksa toivoa koulutusta vastaavaa työtä, olisin vain onnellinen päästessäni töihin, ja kaipaan edelleen vinkkejä, miten saada työnantajat uskomaan, että olen motivoitunut työntekijä.
En keksi, mitä olisin voinut tehdä toisin. Paitsi ehkä syntyä eri vuosikymmenellä, ettei valmistumiseni olisi osunut lama-aikaan. Siitä olen kuitenkin varma, että juuri kukaan ei ole tässä tilanteessa vapaaehtoisesti. Sen nämä kommentoijatkin voisivat pitää mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu että päivämäärällä 12.2.2017 tässäkin ketjussa monet vielä ajattelevat että töihin vain mennään. "Mene töihin!" Heh. Odotan innolla että nämä huutelijat pääsevät yt-neuvottelujen piiriin ja tuolileikissä ei löydykään pepun alle sitä jakkaraa. Menkää sitten töihin siitä! :D
Tarviiko lukea kuin piru Raamattua. Esim. Minä olen ollut elämässä aikoja masentuneena ja työttömänä. Olen ensimmäisellä sivulla kommentoinut työssä kitkuttaja - myös kunnalla.
Kyllä töitä on. Tekemiini hommiin ei ole mitään tunkua. Palkka kun on alle 2000e/kk ja työ sellaista ettei taukoja kerkeä pitämään niin kukapa haluaisi nousta sieltä sohvalta vänisemästä.
Olen ollut siivooja, kassamyyjä, puhelinmyyjä, varastotyöntekijä jne. ja voin sanoa ettei ole mahdotonta saada noita töitä. Kyllä moneen paikkaan voihan "kävellä" sisään. Toki jos on joku FM blankolla ceeveellä voi olla vaikea vakuuttaa työnantajaa siitä, että pystyy nöyrtymään ikäviinkin töihin. Mutta kun aamuherätykset ovat oikeasti joillekin liikaa.
Kerro, missä tämä työpaikka sijaitsee? Minä olen kiinnostunut! Jännä, että itselleni ei ole täällä Turun seudulla tullut vielä vastaan työnantajaa (koulutukseni ulkopuolelta), joka ei olisi torjunut minua valmistumiseni jälkeen.
Olen FM vankalla media-alan pätkätyökokemuksella. Minulle kelpaa lähes mikä työ tahansa. Kello viiden aamuherätykset eivät ole häirinneet minua ainakaan tähän saakka. Mitään työtäni (nurmikonleikkuusta siivoukseen ja mansikoiden myyntiin) en ole pitänyt ikävänä. Olen ollut vain tyytyväinen siitä, kun töitä on ollut edes hetkeksi!
Mutta tiedätkö, nyt valmistumisen jälkeen tuntuu joka kerta toivottomalta, kun yritän puhelimessa vakuuttaa esim. siivous- tai ravintola-alan työnantajaa siitä, että kyllä minä ihan oikeasti olen valmis tekemään kyseistä työtä ja mielelläni myös pysyn työssä sopparin loppuun saakka. Olen kyllä kertonut, että "kokemusta on kahvila-, myynti- ja puutarhatöistä sekä henkilökohtaisen avustajan työstä ja opin nopeasti uutta". Olen kertonut myös, että "ei ole avoinna sellaisia koulutustani vastaavia työpaikkoja, joita voisin hakea ja vaikka joskus olisikin, niin todennäköisyys tulla valituksi niistä 150 hakijasta on melko pieni. Siksi teen mieluummin töitä koulutukseni ulkopuolelta kuin haen enää koulutustani vastaavaa työtä. Olen valmis sitoutumaan työhön, jos tulen valituksi." Nämä eivät ole toimineet, vaan vastaus on ollut "sinun ei kannata lähettää meille hakemusta".
Sinullako on jokin parempi ehdotus, miten voisin saada työnantajat uskomaan, että haluan tehdä hakemaani työtä? Kirjoitit kuin tietäisit asiasta enemmänkin, joten odotan, että jaat nyt tämän tärkeän infon meille kaikille työnhakijoille.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tähän väliin että jokainen voi Suomessa hakea yliopistoon työllistävälle alalle. Saman työn ne "rikkaiden pennutkin" joutuvat tekemään, ei suomen yliopistoihin mennä rahalla. Amerikassa yms köyhät voivatkin uhriutua, Suomessa kaikilla on mahdollisuus hankkia hyvä koulutus. Köyhyys ei ole vanhempien tai kavereiden syytä, se on omaa syytä. Tietenkin esim jos 60-vuotiaana jäät työttömäksi, ei enää ehdi kouluttautua, mutta ei siinä montaa vuotta eläkkeeseen olekaan.
Omat vanhempani hokivat sitä ikuista duunarien marttyyrisaarnaa minulle ja nyt kaduttaa kun uskoin "ettei meistä ole aivohommiin vaan käsillä pitää tehdä." Esimerkiksi pikkusisarukseni taas olivat viisaampia ja hankkivat korkeakoulututkinnot.. Nyt kolmelymppisenä olenkin keväällä hakemassa vihdoinkin itse yliopistoon!
Provoiletko vai oletko oikeasti noin tyhmä? Nyt on ensikertalaiskiintiöt. Tulivat voimaan viime kevään yhteishaussa. Suomessa on aika hankala päästä sinne sinun "hyvään koulutukseesi", jos on jo korkeakoulututkinto.
Kerronpa, miksi olen köyhä. Opiskelin maisterin tutkinnon, yli kuusi vuotta ja lähes 400 opintopistettä. Piti olla töitä. Sitten valmistuin vuonna 2012, jolloin työt olivat jo todella kiven alla. Kesäksi aina onnistuin saamaan koulutusta vastaavaa työtä, muuten ne harvat määräaikaisuudet (joista kilpaili aina vähintään 100 hakijaa) sijaitsivat jossakin, minne en voinut puolisoni työn vuoksi muuttaa kuin väliaikaisesti viikkokuntaan. Se oli raskasta ja pari vuotta kestin. Sitten en enää voinut hakea töitä liian kaukaa kotoa, olisi seuraavaksi tullut ehkä sairastuminen, ero tai molemmat.
Yliopistoon hain opiskelemaan hyvin työllistävää alaa (jota omankin alani piti olla vielä ennen lamaa), mutta ensikertalaiskiintiön vuoksi mahdollisuuteni olivat olemattomat. Pääsin kuitenkin ammattikorkeaan opiskelemaan hyvin työllistävää alaa, sekin oli tosin hilkulla ensikertalaiskiintiön vuoksi. (Ai niin, mutta amk ei kelvannutkaan sinulle. Senkin olen tehnyt väärin.)
Sanohan, miten akateeminen työtön voi niin vain päästä opiskelemaan? Ja mitä minä olisin voinut tehdä toisin, että en nyt olisi tässä tilanteessa, kun yliopistotutkinnolla ja vankalla työkokemuksella ei saanut töitä?
Arvaan, että et osaa vastata. Se, että sinulla on käynyt elämässä hyvä tuuri, ei tarkoita sitä, että tarvitsisi olla tyhmä ja tietämätön huonosta työllisyystilanteesta ja siitä, että yksilö ei voi vaikuttaa siihen. Tämänhetkisestä tilanteesta johtuva köyhyys ei ole oma syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin jo aiemmin, että ei ole minun murheeni ongelmiasi ratkaista eikä pitkään tule olemaan minun murheeni elantoasi kustantaa. Virta näyttää vievän siihen suuntaan. Olet työikäinen, olet omasta elannostasi vastuussa. Kun ruuvi kohdallasi kiristyy sietämättömäksi, rupeaa ulkomaille lähtö näyttämään ainoalta ratkaisulta. Oma asiasi miten elämäsi siellä järjestät.
Minun ei tarvitse näkemystäni ehdollistaa sinun olosuhteittesi ratkaisemiselle. Se on sinun tehtäväsi, ei minun. Minä en ole sinusta yhtään enempää vastuussa, kuin sinä minusta.
Jatkan vielä. Aiemmissa viesteissäsi väitit, että asiantuntijatyötä löytyy Etelä-Amerikassa koulutetuille, mutta nyt et enää osaakaan vastata, mitä asiantuntijatyötä toimittaja voi siellä esimerkiksi tehdä. Siinäkin mielessä horinoiltasi puuttuu pohja.
Koeta nyt vihdoin ymmärtää, että minun tehtäväni ei ole löytää vastauksia sinun ongelmiisi, enkä ryhdy sitä edes yrittämään. Ei tarvitse. Sinun tarvitsee.
Fakta kuitenkin on, että nousevien talousten koulutusjärjestelmät eivät ole olleet tarpeeksi kehittyneitä vastaamaan talouden kehittymisen vauhtiin. Niissä maissa on valtava asiantuntemusgäppi. Sinne vaan markkinoimaan itseäsi medianyleisasiantuntijana, äläkä jumita tarkkaan titteliisi.
Minä uskon, että olemme hiljalleen lipumassa Kreikan suuntaan. Suomi on samanlaista euroalueen periferiaa ja täällä on kapea talouden pohja. Se tulee uskoakseni johtamaan siihen, että hyvinvointivaltion perusta murenee. Ja se tarkoittaa sitä, että kissanpäiväsi ovat ohi. Toivon niin.
Median yleisasiantuntija? Millaisissa orgenisaatioissa sellainen työskentelee? Kerro toki lisää. Minä kun en tiedä mitään eteläamerikkalaisesta median kentästä, ja hieman vaikea ottaa kunnolla selvääkään, kun en osaa espanjaa enkä portugalia.
Mitä ihmettä? :D Vieläkö joku luulee, että köyhyys on aina oma vika ja hyvä toimeentulo aina omaa ansiota? Näin ajatteleva ei ole varmaan ikinä ollut sen ihmisen saappaissa, joka esimerkiksi:
1) Sairastuu
2) Valmistuu "piti olla työllistävä ala" -koulutuksestaan lama-aikana tilanteeseen, jossa töitä ei enää ole
3) Ei ole saanut kotoaan sellaista tukea, että opinnot ja työllistyminen menisi putkeen
Itse asiassa ei tarvitse edes itse kokea näitä ymmärtääkseen, että kaikilla ei ole elämässä samanlaisia lähtökohtia ja yhtä hyvää tuuria. Riittää kun katsoo vähän ympärilleen ja on tekemisissä ihmisten kanssa.