Glalda

Ensinnäkin, mitään ihmeitä ei elämässäni ole käynyt eikä sitä tosin ole takana kuin päälle 20 vuotta. Kaikki vähänkin mielenkiintoinen on sellaista että tuntemattomille sitä ei noin vaan voi kertoa, eli tästä tulee pirun tylsä teksi.

Synnyin vuonna jota kukaan ei unhda, eli -95. Olin äitini toinen, mutta isäni ensimmäinen lapsi. Äiti oli juuri ja juuri 19 vuotta ja isä pari vuotta enemmän. Ja tämä tapahtui masentavan harmaassa Lahdessa.

Ollessani noin 3kk isäni menehtyi. Tämän johdosta äitini pakkasi tavarat ja muutimme Pohjois-Savoon josta äitini on kotoisin. Määränpäänä oli pieni, silloin 11 000 ihmisen kylä. (Nykyään 2 000 ihmistä pienempi)

Ala-asteen kävin 100 oppilaan koulussa. Mukaan tarttui edelleen paras ystäväni ja suuri viha 4-6 luokan opettajaani kohtaan. Myöskään luokkatovereita en muistele hyvällä, en tosin pahallakaan. Koska en halua muistee heitä ollenkaan. Uskon myös että minua tuskin muistavat.

Yläaste oli hiukan isompi, 450 oppilaan koulu. Sairastuin 7.lk masennukseen joka vaivaa edelleen. Tästä huolimatta en voi sanoa vihanneeni yläastetta, ei se hyvin mennyt missään mielessä, mutta ei se "kamalinta ikinä" ollut.

Yläasteen jälken muutin Kajaaniin opiskelemaan. Harmikseni masennus pahentui ja koulu jäi kesken. Hetken Savossa majailtuani muutin Lahteen sukulaisen ja hänen perheensä luokse. Siellä kokeilin toista koulua ja alaa, mutta siitäkään ei mitään tullut.  Täytettyäni 18 vuotta, muutin viimeinkin täysin omilleni Varkauteen, jossa suoritin Valmentavan koulutuksen. Tämä tosin masenti ennestään koska olin aina vannonut että sinne en muuttaisi edes hengenhädässä. :D Mutta siitä selvittiin. Käytyäni Valmentavan muutin Kuopioon ja lähdin opiskelemaan Kuva-Artesaaniksi. Ja sillä tiellä olen edelleen. Ei ole tosin mitään tarkoitusta savoon tai taiteen alalle jäädä.  

Tämän kaiken välissä olen saanut 3 pikkusisarta, omistanut monta lemmikkiä ja ollut tekemättä yhtään mitään. Aivan jumalattoman tylsä elämä.