gahva

Vierailija kirjoitti:

ratkaisuni riippuisivat varmaankin rahamäärästä. Jos tilillä ois esim. miljoona euroa, ostaisin pari pientä sijoituskämppää. Niillä saisi mukavaa tuloa seuraavat vuosikymmenet. Kävisin myös heti hypnoosijakson tupakoinnin lopettamiseksi. Sitten ottaisin käsittelyyn sen, mitä haluaisin tehdä elämässäni. Sanoit että oot valmistunut opinnoista? Alasta riippuen miettisin, onko syytä tehdä jotain opintoihin liittyvää vai lähteäkö keräämään kokemuksia ulkomaille ihan vaan elämästä? Aika ihanalta kuulostaa kyllä kaikki mahdollisuudet. Alkaisin myös harrastaa jotain uutta ja kalliimpaa harrastastusta mitä en olisi aiemmin voinut harrastaa. Ja voi että nauratti toi eka kommentti perheen hankkimisesta: kyllä ihmisellä voi olla muutakin perhettä kun se ydinperhe. Voi olla puoliso, lemmikkejä, lapsuudenperhe, ystävät. Ei siihen niitä lapsia tarvita. Nauti elämästä!

Hyvä kommentti, mutta miksi pitäisi haalia lisää rahaa, jos olisi jo rikas valmiiksi? Kyllähän tuolla eläisi aika mukavasti.

En muista kertoiko aloittaja ikäänsä, mutta olettakaamme että hän on 30-vuotias. Jos hän kuluttaa 2000€/kk - mikä joidenkin mielestä on "mukavasti" ja joidenkin välttämättä ei - milli loppuu silloin kun hän on 70 v. Jos sattuu pitempään elämään, loppuaika onkin sitten mukavaa kansaneläkkeellä. Jotta kyllä tuossakin tapauksessa kannattaa miettiä miten rahan saa poikimaan.

Ainakin jossain Ellen shown haastattelussa oli vissiin sanonut, että haluaa shoppailla ja pissiä autotien laidassa ilman että fanit on kuvaamassa ;D

Kivikissaäiti kuulostaa kyllä narsistiselta ja persoonallisuushäiriöiseltä. On toki olemassa mahdollisuus siihen, ettei hän ole, vaan vain kuulostaa siltä, koska vuodattaa tänne kaikki pahat tunteensa suodattamattomina. Totuutta tuskin tulemme tietämään. Jos kuitenkin jälkimäinen arvaus on totuus, olen kovasti pahoillani puolestasi, ettei elämä mennyt ollenkaan niin hyvin kuin olisi voinut mennä. Osanottoni myös aloittajalle. Tämä ei ole vittuilua, toivon että myötäelämisestä tulee teille parempi mieli. Jos ei tule, antakaa mennä toisestä korvasta ulos. (Tai mistä luettu teksti nyt sitten meneekään ulos kuvainnollisesti ulos...)

Jos Kivikissaäiti on narsistinen ja persoonallisuushäiriöinen, voinen pahoitella kovaa kohtaloa silti. En tiedä onko siitä hyötyä. Siinä tapauksessa pahoittelen myös läheistesi kovaa kohtaloa. 

Minun kohtaloni ei ole ollut noin kova, mutta kenenkään meistä tie ei kuitenkaan ole täysin sileä. Olen käynyt nuorempana terapiassa. (Rehellisesti sanoen, tunnen harvoja ihmisiä jotka ovat käyneet terapiassa, mutten yhtäkään, jonka en arvelisi hyötyvän siitä. Mikä on eri asia, kuin että kaikki olisivat sekopäitä mielestäni.) Minun se oivallukseni, jonka jälkeen en ole enää tuntenut tarvetta käydä terapiassa muotoutui vähitellen (Toki siitä olisi varmasti edelleenkin hyötyä, ja kävisinkin, jos se ei veisi aikaa, rahaa eikä psyykkisiä resursseja.) Ensin aloin ajatella mitä terapeutti vastaisi minulle kun esittelisin hänelle tiettyä minua vaivaavaa asiaa. Sen jälkeen vähitellen opin sekä ajattelemaan itseäni sekä sinä vaille jääneenä pikkulapsena että sellaisena äitinä, jonka olisin tuolle lapselle kaivannut. Siis yhtäaikaa. Nämä puhuivat mielessäni vuoropuhelua, tai puhuvat vieläkin tarpeen vaatiessa. Oli suuri oivallus, etten tule koskaan saamaan kaipaamani laista äitiä, mistään. Sen sijaan voin olla se itselleni. Voin myös itse osoittaa itselleni myötätuntoa, lohduttavia sanoja, rohkaisua. Ja saan myös tuntea ja ajatella ne lapsen tunteet, kokea itseni vaille jääneeksi ja surra sitä. Ja sitten "äiti-ääni" mielessäni lohduttaa tuota lasta.

Kaikki emme ole samanlaisia, ja tuskinpa suurin osakaan saa kiinni mistä puhun. Mutta jospa se auttaisi edes jotakuta pahaa oloa tuntevaa, edes vähän. Anna hali itsellesi :)

Jos nämä olivat provoja, ei se mitään. Jospa silti joku saisi apua pahan olonsa käsittelyyn.

P.s. Aloittaja kirjoittaa hyvin, ilmeisesti lukihäiriö ei ole pahinta sorttia, ja hahmotushäiriö ei estä tietokoneenkäyttöä. Mitäpä jos tarjoutuisit kolumnistiksi tai ryhtyisit pitämään blogia?

p.p.s Kivikissaäidin kiroiluinhorealismi saa varmaan suurelta yleisöltä alapeukkuja (eikä ole paras mahdollinen keino hankkia myötätuntoa ;) mutta originelleilla suorasukaisilla  tyyleillä on tainnut olla kysyntääkin. Jos sinulla on sanottavaa, kirjoita kirja. Ei kai kustantajille pakko ole käydä naamaansa näyttämässä, luulisin?