frenchifier

(jatkuu)

Se vastuun määrä oli jotain aivan hirveää eikä todellakaan vastannut työstä saatavaa palkkaa, töitä oli niin paljon ettei taukoja pystynyt mitenkään pitämään ja palaute, jota tehdystä työstä joutui ottamaan vastaan oli ymmärrettävästi todella huonoa, mutta minkäs teit kun yhden isonkin huoneen siivoamiseen oli 15 minuuttia aikaa ja lähteviä huoneita oli usein 25 tai 30 plus jatkavat huoneet. Lähtevien huoneiden piti olla siivottuina puoli neljältä ja piste. Sitten laatukierrolla sai viikottain kuunnella hotellipäälliköltä v**uilua siitä, miten huonoa siivousjälki oli ja onpas taas tuonkin valokatkaisijan väleissä pölyä ja katonrajassa jotain tahraa. Yllättävää. Kuitenkin teimme parhaamme, kirjaimellisesti juoksimme huoneesta toiseen ja siivosimme niin hyvin kuin taisimme. Ei siinä pää ja arvokkuus vaan kestänyt. Ei vaan jaksanut nöyristellä ha teeskennellä, että on meidän syytämme ettei vaikka festarikunnossa oleva huone (pulloja ympäriinsä, olutta lattiassa, ruokaa pöydillä jne) ole tullut puhtaaksi tasan vartissa.

Laihduin viisitoista kiloa ensimmäisen työvuoden aikana, kun mikään määrä ruokaa ei vain riittänyt korvaamaan niitä työssä poltettuja kaloreita. Kuukautiset menivät ihan sekaisin, edelleen vuotta myöhemmin ovat. Kaikkea muuta pientä terveysvaivaa ja kremppaa alkoi ilmestyä. Moraalikin kolkutti hirveästi, kun piti asiakkaille myydä niin ja näin siivottua. Kotona en jaksanut tehdä paljon mitään, tuskin jaksoin kokata ja siivota. Kun huomasin, etteivät voimat oikein riittäneet enää olla hyvä äiti, irtisanouduin ja lähdin. Olin pari kuukautta työttömänä, elin säästöilläni ja keräsin voimia jatkaa elämää.

Siis ei tuollaista työtä vain kukaan tervejärkinen tee jos on vähänkään muita vaihtoehtoja. Kaikilla niitäkään ei ole. Säälittää, miten varsinkin ulkomaalaisia työntekijöitä käytetään ihan surutta hyväksi, kun he eivät noin vain yleensä voi vaihtaa työpaikkaa tai irtisanoutua. Tietenkin on ihmisiä, jotka eivät vain viitsi tehdä töitä joita eivät pidä tarpeeksi hyvinä, mutta sitten on olemassa ihan tällaisia paskaduuneja, joihin ei kannata lähteä ellei halua päästä terveydestään, voimistaan ja arvokkuudestaan.

Muistan, kun tein pari vuotta töitä hotellin kerrossiivoojana. Se ei ollut mitään ruusuilla valssaamista se. Työntekijöitä irtisanoutui ihan jatkuvasti, uusia ei tullut tarpeeksi tilalle ja ne jotka tulivat eivät pysyneet siinä tappotahdissa mukana tai sitten lähtivät itsekin heti kun perehdytys oli ohi. Kun toisessa hotellikohteessa lomautettiin työntekijöitä, meillekään ei saanut moneen kuukauteen palkata lisää. Sitten tulikin kesä ja festarikausi, tai joku muu lomakausi.

Koska olen huonotuurinen, jouduin perehdyttämään kesätyöntekijöitä ja ottamaan harteilleni mm. juhannuskauden siivouksen johtamisen kokonaan, ainoa pätevä kun tehtävään kohde-esimiehen lisäksi olin. Kaikki muut pätevät olivat lopettaneet työt ja häipyneet hyvissä ajoin. Olisinpa itsekin tehnyt niin, mutta en silloin vielä tiennyt, miten hulluksi voi mennä. Kesällä duunia saikin vasta painaa. Se oli ihan helvettiä alusta loppuun asti ja pitkään sen jälkeenkin vielä. Kesätyöntekijät saattoivat ilmoittaa kesken kaiken, etteivät tule enää töihin, tai joku saattoi olla (ja olikin säännöllisesti) sairaana tai "sairaana" --> työvuorolistat piti kirjoittaa kokonaan uusiksi ja jos ei ollut ketään varalle, ei ollut ketään. Hotellin kaikki 150 huonetta siivottiin todella usein vain kolmen tai neljän hengen voimin. Siihen päälle piti siivota yleiset tilat, tehdä lisätyöt huoneissa ja toimistolla, varastolla ja keittiöllä ja juosta siivoamassa muitakin kohteita kaupungilla. Välillä siivosimme kaikki vielä kahdeksalta illallakin hotellia (ja saimme tietenkin haukut niskaamme, kun emme olleet nopeampia.)

Hotelli oli jatkuvasti ihan täynnä toukokuusta marraskuuhun, sitten alkoikin jo pikkujoulukausi. Siivoojia ei vaan saatu lisää, johto ei antanut palkata suurinta osaa hakijoista koska kyseessä olisi ollut opiskelija, alle vuoden maassa oleskeleva ulkomaalainen tai yksinhuoltaja joka ei voinut tehdä viikonloppu- tai aamuvuoroja. Ne, jotka palkattiin, menivät melkein kaikki naapurihotelleihin. Vertailun vuoksi kesällä saattoi uudemmassa ja suositummassa naapurihotellissa siivota 20 siivoojaa 180 huonetta ja meillä oli neljä siivoajaa siivoamassa 150 täysin vastaavaa huonetta ja silti apulaisista sai tapella, kun kohdepäällikkö päätti, että naapurihotellissa heitä tarvitaan enemmän ja siirsi edellisenä iltana ilmoittamatta työvuorot toiseen hotelliin.

(jatkuu)

Ruoan laittaminen. Se tuntuu ihan hirveän vaikealta ja kuormittavalta jostain syystä, aika säännöllisesti en saa aikaiseksi laittaa ruokaa ollenkaan vaan otan pakastimesta mitä olen sinne aiemmin tehnyt.

Tässä nyt viime aikoina olen saanut kuulla olevani lievästi autistinen ja ADHD:kin löytyy. Ilmeisesti näiden kanssa tulee usein erilaisia elämänhallintaongelmia sun muuta pientä "kivaa". Ehkä se on siis se syy.

Muut kotityöt eivät onneksi haittaa tai tunnu yhtä vaikeilta.

Joku tuolla sanoi, että itsekkään ihmisen ei kannata tehdä lasta, jos haluaa vain omaa aikaa. Kuka sitä nyt "vain" omaa aikaa haluaisi? Saisipa sitä edes säännöllisesti vähän.

Sain itse neljä vuotta sitten lapsen silloisen kumppanini kanssa. Valitettavasti lapsen ollessa ihan pieni paljastui, että lapsen isällä on ollut alusta asti suhde toiseen naiseen. Ero tuli ja jäin yksin. Isä on kyllä lapsen elämässä, mutta asuu kaukana ja tapaa lastamme ehkä kerran kuukaudessa muutaman tunnin kerrallaan. Siinä ei paljon vapaa-aikaa ole ollut tarjolla ja neljän vuoden perään tilanne alkaa suoraan sanottuna ahdistaa.

En ole koskaan kaivannut esimerkiksi alkoholia tai juhlimista, ihan pyörä- ja juoksulenkkejä

ja sen sellaisia. Olen aina ollut liikunnallinen, ja liikunta on jäänyt lähes kokonaan pois nyt viimeisten neljän+ vuoden aikana. En koe olevani itsekäs, vaikka asia minua kovasti painaakin. En voi sille mitään.

En lähtisi syyllistämään ketään vanhempaa siitä, että hänellä hajoaa pää vapaa-ajan puutteesta. Olemme kaikki omanlaisiamme ja meillä on kaikilla yksilölliset kiinnostuksen kohteemme ja sellaiset rakkaat asiat jotka tuottavat meille iloa ja lataavat akkujamme, ja jos niiden pariin pääsee vain harvoin tai ei ollenkaan, kyllähän se väkisinkin mielialaan ja pahimmillaan mielenterveyteen pitemmän päälle vaikuttaa.

Ei äitiys ole mikään autuaaksitekevä asia, joka kääntää elämän päivänpaisteeksi ja tekee arjesta vähemmän vaikeaa. Ei yksikään nainen lakkaa olemasta ihminen tullessaan äidiksi ja tehdessään sen valinnan, jos sen ylipäätään saa tehdä. Se vastuun raskaus voi yllättää, vaikka olisi kaikki mahdolliset tukiverkot ympärillä ja kaikki tarvittava apu kellon ympäri saatavilla. Sama pätee tietenkin isiin. Ihmisiä tässä vain ollaan.

Olen yrittänyt avata kotioveani sohimalla työpaikan ovikortilla lukkoa kohti. Olen yrittänyt sytyttää keittiön loisteputkilampun sormella ilmaa pyyhkäisemällä (vrt. älypuhelin) ja sammuttaa saman lampun puhaltamalla kuin kynttilää. Äly salamoi kirkkaana jne.