Freija

Joo, mä en kans voisi kuvitella huijaamalla raskautumista.. Tosin ei kyllä haittaa jos mies ei itse kortsua halua, en missään nimessä pakota :D Hän kyllä itsekin tietää, että raskauden mahdollisuus on "aina" olemassa..

Kyllä mä uskon, että mun mies ois loistava isä, hän ei vaan itse ole siitä vielä varma. Ja onhan tässä vuosien varrella sentään jotain edistystä tapahtunut, kun aiemmin hän suhtautui sukulaisten vihjailuun TODELLA kärkkäästi. Nykyään hän vastailee niihin ihan normaalisti ja suuttumatta.

Avuton olo on kyllä. Ja kun oikeastaan tähän tilanteeseen ei ole mitään ratkaisua. Kuten sanoit, pakottaa ei voi. On kuitenkin helpottavaa kuulla, etten ole ainoa tässä tilanteessa, vaikken minäkään tietenkään tätä muille toivoisi! Toivottavasti meidän miehet saisivat jonkun valaistuksen tässä pian :D

Joo tota munkin mies kokoajan kuulee sekä työkavereiltaan, että asiakkailtaan. No, onhan se vauva-aika raskasta ja tuleehan siinä yövalvomisia ja muuttaahan se toki koko elämän muutenkin, mutta KAIKKI ovat aina sanoneet, että vain parempaan :) Pitää tietysti yrittää ymmärtää toista kun hän ei vielä ole valmis muuttumaan täysin tuon elämänmuutoksen mukana...

Toisaalta nuo varmat päivät ei mulla ees oo aina varmoja koska jonkun verran on epäsäännöllinen kierto. Tässäkin kierrossa kyllä "mentiin vähän rajalla", että periaatteessa raskaus olisi mahdollinen, mutta onhan se vaan niin epätodennäköistä. Huoh.. Vahinko tavallaan "korjais" tilannetta, koska sit sille ei enää olis mitään tehtävissä! On kyllä tavallaan törkeetä ees ajatella näin!

Meilläkin on usein heitetty ilmoille kysymys "jos ei nyt niin milloin sitten?" Vastauksia on niin monenlaisia "Sitten kun olen valmis" (No tuo ei yhtään vastaa kysymykseen, kun toisella ei ole mitään käsitystä tietenkään siitä milloin se valmius koittaa), "Sitten kun on vakaampaa" (Ai mikä on vakaampaa? Vakaata on varmasti vasta eläkkeellä), "Odotetaan vielä pari vuotta" (Niin sanoit silloin pari vuotta sittenkin) jne.

Todella turhauttavia keskusteluja nuo. Mun mies ei oo koskaan kommentoinu mahdollista vahinkoa muuten kuin, että se pelottaa. Tuskin hän nyt kävelemään tästä lähtisi, mutta tuskin olisi hyvillään tai innoissaan jos niin kävisi.. Siitä huolimatta meilläkään ei ole käytössä mitään oikeaa ehkäisyä. Kortsuja ei käytetä, koska mies ei niistä pidä. Yleensä ei harrasteta seksiä ollenkaan ovulaation aikoihin, joten vahingon odotteleminen on aika turhaa...

Sen lisäksi, että minua turhauttaa ja tulee paha mieli, niin mies kokee tämän jauhamisen painostamiseksi. Aina välillä hän hermostuu ja pyytää minua lopettamaan ja sitten ei taas puhutakaan koko asiasta kuukausiin.

Mun miehen kaverit (työkavereita lukuunottamatta) eivät ole vielä lapsia saaneet ja ottaen huomioon heidän "menestyksensä" naisrintamalla, ei niitä ole vähään aikaan vielä tulossakaan...  Minun kavereilla taasen vauvoja on jo ja lisää tulee jatkuvasti, joten se ei kyllä helpota minun oloa yhtään. Hirvee kateus muita kohtaan, mutta samalla toki olen onnellinen heidän puolestaan. Vaatii voimia tämä homma!

Uskomatonta, puit mun tunteet sanoiksi! Mulla siis lähes identtinen tilanne kanssasi! Erona vain se, että olemme molemmat vakituisissa työsuhteissa (tosin sellaisissa, missä ei kumpikaan haluta eläkeikään asti olla, mutta kuitenkin), emme kuitenkaan ole kihloissa ainakaan vielä, emmekä siis suunnittele häitä. 4 vuotta mekin on yhdessä oltu ja yhdessä asuttu n. 3 vuotta. Yhteinen omistusasunto löytyy ja olemme myös 23-vuotiaita.

Mulle lapsenhankinta on ollut aina selvä juttu ja oon aina tiennyt niitä haluavani. Vuosi sitten jätin pillerit pois samoista syistä kuin sinäkin. Tavallaan sitä salaa aina toivoo, että "vahinko" kävisi, mutta sitten ei kuitenkaan kun toinen ei vielä ole valmis :( Tosi ristiriitaiset ja raastavat tunteet myllertää sisällä koko ajan.

En siis osaa sanoa muuta kuin, että tunnen tuskasi kohtalotoveri!