Findust

Kyllä sitä katsos aina joku löytyy juttuseuraksi. Mäntyharjussa asustelen miehekkeen kanssa :)
Lähempänä sulla on se nappulan käsiin saaminen kuin minulla että onnittelut kuin myös ! :3

Itsellä täysin sama tilanne,tä'llä hetkellä rv 29+3 toivoin todella hartaasti poikaa koska oma isä-tytär suhde oli/on täysin hukassa tai vähintäänki erittäin monimutkainen.

Kun viikkoja oli 18 ja ultrassa saatiin kuulla miehekkeen kanssa että lapsi olisikin todennäköisesti tyttö, oli olo suorastaan pettynyt. Eikä siinä ole mitään väärää. Tiedän että tulen rakastamaan lastani sukupuolesta huolimatta eniten maailmassa, mutta ongelma oli se että vanhempani saivat 9 vuotta ennen minua isoveljeni josta tuli esikuvani. Olin siis lapsena poikatyttö, enkä edes halunnut tai oikeastaan edes tiennyt miten olla tyttömäinen tyttö. En pitänyt niinkää kotileikeistä tai barbeista vaikka niitä äitini kovasta halusta yrittää tehdä tyttömäistä tyttöä omistinkin, vastustin mekkoja ja balettia johon minut pakotettiin.

Enkä edelleenkään osaa leikkiä ystävieni tyttölasten kanssa jos he tyrkkäävät barbin käteeni ja pyytää leikkiin mukaan. Siitä siis moinen kompleksi. Mutta vähitellen päässy ''ongelman'' yli toteamalla itselleni että lapsi itse kyllä päättää millä sitä haluaa leikkiä kun ikää on sen verran ja haluaako sen prinsessa mekon päällensä vai ei, eli turhaan huolehtia siitä miten ja osaatko kasvattaa lapsesi ''oikein'', onhan sinusta tulossa äiti ja se niin sanottu äitivaisto ei petä vaan teet kaikkesi lapsesi vuoksi :)

Heippa! Et ole yksin. Täällä on toinen 20v nainen, tosin en täysin samalta paikkakunnalta :)
Itsellä esikoisen laskettu aika 5.3.2015, eli rv 29+5 :o