Faith

Kuulostaa ihan riittävältä. Ei tarvitse olla lämmintä ruokaa, kunhan suolaiset tarjottavat ovat ruokaisia, kuten kasvispiirakka ja voileipäkakut ovat.

Kyllä se ihan varmasti vaikuttaa muihinkin perheenjäseniin. Ehkä kuitenkin tuo, että vaikeista asioista ei puhuttu perheessänne, on vaikuttanut vielä enemmän?

Jos jostain vaikeasta asiasta ei puhuta ollenkaan, niin sitä on hankala käsitellä itsestä erillisenä ongelmana.  Voisin kuvitella, että sellainen juuri aiheuttaa tuollaista mitä kuvailit "löytämättömäksi identiteetiksi".

Minulla se, minkä ikäisenä ajattelen itseäni, on kulkenut 5-10 vuotta jäljessä oikeaa ikääni. Kolmekymppisenä ajattelin itseäni n. 25-vuotiaana. Nyt kun olen nelikymppinen, ajattelen itseäni reilu kolmekymppisenä.

Ei tämä mikään ongelma ole. Ei ole ikäkriisejä ollut.

Haluaisin osata hepreaa, venäjää ja portugalia.

Käytännössä olisi kuitenkin viisainta jatkaa peruskoulun ja lukion kieliopinnoista eli valitsisin joko ranskan tai saksan.

Jos lepääminen tai arjen yksinkertaistaminen (kaikki ylimääräinen ja stressaava pois) ei auta, niin yksi lähestymistapa olisi tietoisesti pyrkiä sisäistämään toisenlainen elämänasenne.

Sellainen elämänasenne, että mikään ei tuhoudu lopullisesti, jos laskun maksaminen myöhästyy tai jos välillä on niin kiire jonnekin, että joutuu jättämään asiat tilapäisesti rempalleen. 

Mutta avain tässä on, että tietoisesti ajattelee niin aina tarvittaessa, joka päivä. Eli pysähtyy ja muistuttaa itseään siitä.