Faith

Aion katsoa. On kiva jännittää Suomen pärjäämistä. Euroviisujen katsominen on minulle oikeastaan perinne, ihan pikkulapsesta lähtien olen katsonut.

Olen ostanut paljon herkkuja Euroviisuja ja parhaillaan käytävää MM-ottelua varten. On vaahtokarkkeja, perunalastuja, Vadelman makuista Pepsi Maxia.

Pääsääntöisesti tärkeää on vain, että tarina kiinnostaa, olipa se täyttä kuvitelmaa tai tositapahtumiin perustuva.

Joskus kyllä on niin, että jos tarina päättyy traagisesti, niin tieto siitä, että se perustuu tositapahtumiin, voi tehdä siitä liian rankan enkä haluakaan lukea / katsoa.

Esim. jos elokuvassa nuori sairastuu vakavasti tai halvaantuu, niin tositarinana sellainen on joskus liian rankka. Katson kyllä sellaisiakin joskus.

Vuonna 2017 olin tähänastisen aikuiselämäni ainoan kerran kuumeisessa vatsataudissa. Kaupassa käydessäni laitoin ostoskoriin kaiken näkemäni, mitä minun teki yhtään mieli: päärynöitä, verigreippejä, erilaisia marja- ja hedelmäsmoothieita, mustikkakeittoa.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Mielestäni viimeisessä säkeistössä tiivistetään laulun sanoma:

"I did my best, but it wasnt much

I couldn't feel, so I tried to touch

I've told the truth, I didnt come to fool you

And even though it all went wrong

I'll stand before the Lord of song

With nothing on my tongue but Hallelujah"

Eli kertoja on epäonnistunut, vaikka on yrittänyt tehdä oikein. Hän myöntää epäonnistumisensa, että onnistuisi edes rehellisyydessä. Kertoja ylistää Jumalaa, koska hänellä ei enää ole muuta sanottavaa. 

Tuollako sitten se "taivaspaikka aukee"?

(juuri tästä syystä olen agnostikko)

Taivaaseen pääsee Jeesuksen ristinsovituksen ansiosta. Mutta onhan siinäkin toki olennaisessa osassa se, että tunnustaa epäonnistumisensa, kun tunnustaa olevansa syntinen ja tarvitsevansa Jeesusta.

Yksi on The Mamas & The Papas: California Dreamin'.

Kaksiäänisen laulutyylin harmonisuus varmaan tekee kappaleesta niin tyydyttävän kuunnella. Siinä on myös ihana tunnelma.