Faith

Vierailija kirjoitti:

Etiäinen kirjoitti:

Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien välillä ei ole kuin vajaa vuosi väliä...Olin lasten kanssa ajamassa pyörillä lähikaupppaan aamusella jonne pitää mennä koulun ohi. Ajaessamme koulun ohi, mieleeni nousi voimakas tunne kouluammuskelusta. Kauppareissun jälkeen viestittelin miehelleni (poliisi) normi asioita joihin hän vain vastasi ettei voi viestitellä, että on tapahtunut taas kouluammuskelu. Etiäinen??

Minulle tuli juuri sen Kauhajoen ammuskelun aikana sellainen erikoinen tunne, että "Nyt on tapahtunut kouluammuskelu". Myöhemmin sain tietää, että niin oli todella tapahtunut.

Minulla oli Jokelan kouluammuskelun jälkeen voimakas tunne, että Suomessa tapahtuu pian toinenkin kouluammuskelu. Kun Kauhajoen tapauksesta kerrottiin uutisissa, en ollut ollenkaan yllättynyt.

Nyt kun muistelen noita aikoja 2000-luvun lopulta, niin on kuin Suomen yllä olisi ollut synkkä pilvi. Jokelan kouluammuskelu järkytti ja jotenkin muutti sitä, millaisena näen Suomen.

Tämä nyt oli vähän aiheen vierestä.

Tänäinen ottelu oli kaiken lisäksi nopeatempoinen ja jännittävä.

Kivaa että Suomi on nykyään noin valtavan hyvä!

Tykkään nimistä Airi, Hilja, Saima, Sylvia.

Poikien vanhoista nimistä vaikkapa Asser ja Simeon ovat kauniita. Tenho on kaunis runollinen nimi. Tenhota tarkoittaa suunnilleen samaa kuin lumota, vaikuttaa voimakkaasti.

The Conspiracy (2012). Tykkäsin: jännittävä tarina, mielenkiintoinen aihe. Tykkään found footage -elokuvista, tiedän että monet inhoavat niitä.

Näin elokuvan ensimmäisen kerran useita vuosia sitten, mutta itse asiassa tällä palstalla äskettäin olleiden vapaamuurariaiheisten keskustelujen myötä muistin sen ja päätin katsoa uudestaan.

Vähän aikaa sitten päädyin jotain kautta lukemaan Natascha Kampuschista eli siitä itävaltalaisnaisesta, joka kidnapattiin 10-vuotiaana ja oli vangittuna 8 vuotta, kunnes onnistui pakenemaan.

Ihailen miten älykkäästi ja päättäväisesti hän on itse vaikuttanut tapauksensa käsittelyyn julkisuudessa. Hän kieltäytyi kertomasta intiimejä yksityiskohtia kokemuksestaan. Kun kidnappaajan omakotitalo (siis se talo jonka kellarissa hän oli ollut vankina) tuli myyntiin, hän osti talon, koska halusi estää sen, että siitä tulisi hänen "menetetyn nuoruutensa makaaberi museo". Kampusch täytätti kellarin sementillä. Nyt vankityrmää ei enää ole olemassa.

Kun psykologit tuoreeltaan tapauksen jälkeen esittivät analyysejään Kampuschista ja hänen kokemastaan traumasta mediassa, Kampusch torjui ne ja totesi, etteivät psykologit voi ymmärtää hänen kokemuksensa monitasoisuutta.

Olisi toivottavaa, että kaikkien itsetuntemus kehittyisi tuollaiseksi keski-ikään mennessä. Se että Kampuschilla nuo piirteet olivat nähtävissä jo silloin 18-vuotiaana tekee hänestä erityisen.