Faith

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Kyllä tuo olisi rankkaa elämää. Koko ajan edustustilaisuuksia, hälinää, small talkia, kameroiden kuvatessa kaikkea, ihmisten ruotiessa ilmeitä ja eleitä. Eikä loppua tulisi, kunnes kuolla kupsahtaa.

Tekisin varmaan itse kuin Monacon Charlene eli ilmoittaisin vetäytyväni pois julkisuudesta määräämättömäksi ajaksi.

Ja kuitenkin siihen tilanteeseen hingutaan. Charlene, Catherine, Mary, Marie, Maxima, Letitzia, Daniel, Sofia, Meghan... Ei se voi tulla modernina aikana enää yllätyksenä, mitä kuninkaallisuus tarkoittaa. Tosin Charlene oli alunalkaeenkin vastahakoinen, häissäänkin oli tosi onnettoman oloinen ja huhuja pakoyrityksistä liikkui myös sinä päivänä.

Aivan. Jotkut eivät kärsi moisesta, jos eivät nyt nautikaan. Jotkut jopa nauttivat.

Minusta Catherine aluksi vaikutti jännittävän edustustilaisuuksia, tai sitten vain projisoin omaa persoonallisuuttani häneen, koska olen aina pitänyt hänestä. Nykyään hän vaikuttaa itsevarmemmalta.

Voisiko olla, jotkut ennen naimisiin menoa vähättelevät "edustuselämäntyylin" raskautta. Vasta ajan myötä tajuavat, mitä se on, ja ettei se lopu koskaan.

Kyllä tuo olisi rankkaa elämää. Koko ajan edustustilaisuuksia, hälinää, small talkia, kameroiden kuvatessa kaikkea, ihmisten ruotiessa ilmeitä ja eleitä. Eikä loppua tulisi, kunnes kuolla kupsahtaa.

Tekisin varmaan itse kuin Monacon Charlene eli ilmoittaisin vetäytyväni pois julkisuudesta määräämättömäksi ajaksi.

Minusta tuo Peppi Pitkätossun jäähyväislaulu on masentava, varsinkin, jos se lauletaan Suvivirren sijaan koulun päättäjäisissä. 

Mutta eihän sille mitään voi, jos enemmistö koululaisista ja heidän vanhemmistaan haluaa, ettei enää Luojasta lauleta. Vai haluaako?

Harrylle ja Meghanille sekä hurrattiin että buuattiin.

Hyvä kysymys, jonka esitit itsellesi.

Ehkä erityisen tärkeä niille, joiden koko elämä on somessa eli muiden ihmisten nähtävillä koko ajan.

Toisaalta jotkut väittävät, että ihmisen tavallaan kuuluukin olla kiinnostunut, edes vähän, miten muut näkevät hänet.

Jotkut sanovat jopa, että ihmisen minuus rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Itse en ajattele noin.

Uskon Jumalaan ja siihen, että Jumala näkee ihmisen sydämeen. Pyrin siihen, että minua kiinnostaisi enemmän, mitä Jumala ajattelee minusta kuin että mitä muut ihmiset ajattelevat.

Mitä tapahtuu jos vietät aikaa yksin?