Faith

Helposti. Valitsisin keskeisiksi näkökulmiksi hyvältä tuoksumisen sosiokulttuuriset ja psykologiset merkitykset. Alkuun kevyempää pohdintaa erilaisten tuoksuvalintojen synnyttämistä mielikuvista ja niiden käytöstä minäkuvan rakentamisessa.

Voi olla että viisi sivua ei riittäisi.

Jonkun 70-luvun jännittävän klassikon. Ehkä Kolmannen asteen yhteyden tai Tappajahain. 

Minulla oli ala-asteella kavereita jotka rakastivat koulua, ja ärsytti kun he jo joskus heinäkuun lopulla alkoivat esitellä millaisia kyniä ja millaisen magneettipenaalin olivat saaneet syksyksi. Itse en halunnut ajatellakaan vielä koulun alkua.

Ilmiötä kutsutaan usein nimellä Werther effect. Nimi tulee 1700-luvun romaanista Nuoren Wertherin kärsimykset. Monet lukijat tekivät aikoinaan itsemurhan kuten keskushenkilö.

Englantilaisessa dokumentissa Bridgend (2013) kerrotaan walesilaisesta kaupungista jossa oli tuollainen nuorten ihmisten itsemurha-aalto. Dokumentissa vanhemmat ja viranomaiset yrittävät selvittää mistä on kyse ja estää uusia tapauksia.

https://www.imdb.com/title/tt1732582/

Aiheesta on tehty myös saman niminen elokuva jota ei pidä sekoittaa dokumenttiin. Dokumentti on mielestäni hyvä, elokuva huono.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

On hämmästyttävää miten hyvin venäläinen propagandaohjelma onnistui Yhdysvalloissa. Siellä ei varoitettu tarpeeksi että sellainen on käynnissä sosiaalisessa mediassa?

Venäjä ei edes ole sillä tavalla konservatiivinen ja kristitty tai kulttuuriltaan kristillinen maa kuin miten Yhdysvalloissa konservatiivisuus ja kristillisyys ymmärretään. 

Sitä paitsi konservatiiviset yhdysvaltalaiset, kuten jutun pariskunta, yleensä arvostavat sananvapautta. Luulivatko he oikeasti että Venäjällä on sananvapaus, vaikka on yleisesti ollut tiedossa jo vuosikymmeniä että Venäjällä ei sananvapautta ole.

Siellä ei ole puolueetonta mediaa ja yleensä ihmiset katsovat uutisia jotka tulevat heidän maailmankuvaansa. 

Näin se taitaa olla. Noin syntyvät itseään vahvistavat disinformaatiokuplat.

Se vanhanaikainen malli, jossa tiedotusvälineet edes pyrkivät puolueettomuuden ihanteeseen, on parempi. Erikseen ovat sitten puoluelehdet ja muut väriä avoimesti tunnustavat tiedotusvälineet.