Faith

Kyllä Suomessakin suku oli enemmän apuna arjessa ennen hyvinvointiyhteiskunnan palveluja. Ja kun perheet olivat isompia eli oli enemmän pieniä lapsia yhtä aikaa.

Yhteiskunnan palveluiden käyttäminen on ehkä osaltaan tuonut kulttuuriimme ajattelutavan, että ydinperhe itse määrittelee milloin ja millaista apua haluaa. Avun halutaan olevan asiallista ja "persoonatonta". Sukulaisten apuun sen sijaan sisältyy koko muu ihmissuhdekuvio, erilaiset tavat ja mielipiteet, arvot yms., joita ei kaivata omien lasten kasvattamiseen.

Pitäisi tutkia ihan tilastoja jotta saisi selville ovatko kyseseiset sairaudet lisääntyneet.

Tykkään suoraan asiaan menevistä aloitusvirkkeistä.

Hyvä esimerkki on Fay Weldonin romaanista Naispaholaisen elämä ja rakkaudet, joka alkaa: 

"Mary Fisher asuu Korkeassa tornissa meren rannalla: hän kirjoittaa paljon rakkauden olemuksesta. Hän valehtelee."

Koko tarinan pääsisältö on keskushenkilö Ruthin pakkomielteinen kiinnostus ja kateus Mary Fisheriä kohtaan.

Kuinka hyvin ap tuntee emännän? Entä jos tuollainen emännöinti on hänelle tyypillistä? Eivät kaikki osaa. 

Toisaalta kyläilyn jälkeisessä puhelussa hänen kysymyksensä "Miten sä nyt noin itteesi otit kun ei heti olleet kahvit pöydässä?" (tms.) kertoo, että hänellä kuitenkin on käsitys normaalistakin emännöinnistä, jossa istutaan yhdessä alas ja pidetään seuraa vieraalle.

Ehkä emännällä oli jokin akuutti ongelma meneillään juuri vierailun aikana eikä hän pystynyt keskittymään seuranpitoon? Ehkä oli juuri ennen ap:n tuloa saanut hirveän puhelun tai oli keskellä jotain ahdistuskohtausta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varastettu elämä? Oli tosi hyvä!

Tosin myös melkoisen synkkä. 

En osannut odottaa että tarina päättyy niin synkästi. Tuli ihan surullinen olo.