Faith

Mökki korvessa, mielellään järven rannalla. Se että saa olla rauhassa kotona.

Jos potilaalla on diagnosoitu sairaus, jonka oirekuvaan tiedetään kuuluvan vahvoja kipulääkkeitä vaativa kipu, lääkärin pitäisi määrätä niitä. Pitää luottaa potilaan sanaan eikä lähteä siitä, että tämä narraa.

28 päivää myöhemmin (2002) ja Invasion of the Body Snatchers (1978).

Ensin mainittu on minulle kaikkien "virus outbreak"- ja post-apokalyptisten elokuvien ykkönen ja se johon aina vertaan muita. Siinä on kaikki kohdillaan: kiinnostava tarina, filosofinen sanoma, kauhua, kauneutta, surua ja haikeutta, tarinaan sopiva soundtrack. 

Monet myöhemmät post-apokalyptiset elokuvat ovat vaikuttaneet siltä että ne yrittävät tavoitella samaa vahvaa tunnelmaa. 

Invasion of the Body Snatchersin maailma muuttuu loppua kohti käsittämättömän hirveäksi, kaikki vääristyy. Lopussa viimeinenkin toivonkipinä sammuu hirveällä tavalla. Lisäsi tykkään 70-luvun elokuvien estetiikasta.

En tällaisella helteellä tekisi ylimääräisiä kauppareissuja, saati kokkaisi. 

Hyvä idea olisi tilata pizzaa kaikille, kun vieraat ovat saapuneet. Niitä voisi tilata erilaisia, jokaisen makuun jotain.

Ehkä hänellä on jokin asia huonosti elämässään, mutta et tiedä siitä? Ja sinulla on se asia hyvin, joten kadehtii sinua?

Joka tapauksessa kadehtiminen on tuhoisaa sekä väärin jos siihen liittyy tuhoisa käyttäytyminen. Eli sille ei ole oikeutusta.