Faith

Katselen joskus. Täysin huvikseni, en missään nimessä ole ostamassa asuntoa.

Kuvittelen miten kivaa olisi asua missäkin asunnossa: laittaa ruokaa, saunoa, järjestää illanistujaisia, katsella maisemia parvekkeelta.

Toki ihanimmastakin asunnosta lähtisi uutuudenhohto pois ajan mittaan, kun siihen tottuisi. Joten ei haittaa, vaikkei niihin unelma-asuntoihin pääse asumaan.

En, koska olen samaan aikaan, eli tänä keväänä ja kesänä, tehnyt lähes pelkästään itse ruokaa sekä käynyt itse kaupassa. Syynä terveellisyys.

Kun ei osta valmisaterioita eikä käytä kuljetuspalveluja, säästää aika paljon per kuukausi.

Jos seuraisin kilohintoja kaupassa, olisin varmaan huomannut sen siinä kohtaa, mutten ole koskaan pahemmin katsellut hintoja.

Omakotitaloon on varmaan helpompi murtautua. Se on maan tasalla, ja yleensä on vain yksi lukittu ovi.

Kiinnijäämisen riski on myös huomattavasti pienempi omakotitalossa.

Kerrostalossa muut asukkaat soittavat heti hätänumeroon, jos kuulevat vaikka avunhuutoja porraskäytävästä, kun taas omakotitalossa kukaan ei välttämättä kuule, vaikka kuinka huutaisit.

Haluaisin olla karhu. Jotkut luonteenpiirteet sopivat: karhu viettää paljon aikaa yksin, mutta kuitenkin elää muiden karhujen läheisyydessä, se viihtyy metsässä, se on hereillä valoisaan vuodenaikaan, tykkää kalasta ja marjoista.

Sitä kun joku vakavasti sairastunut hämmästelee, miten hän on voinut sairastua, kun aina söi niin terveellisesti. Ihan kuin heidän oletuksenaan olisi, että ihmisruumis sinänsä on virheetön, joten kaikki sairaus johtuu siitä, mitä on syönyt tai jättänyt syömättä tai että kehoon on päässyt jotain toksiineja tai loisia.

Osa näistä ihmisistä diagnoosin saatuaan, jopa esim. syöpäsairaudesta, vielä yrittävät "parantaa itsensä luonnonmukaisesti", esim. ruokavaliolla tai loishäädöillä.

Samoin toki terveet, jotka uskovat olevansa terveitä siksi, että syövät tietyllä tavalla.

Tällainen on yllättävän yleistä ihmisillä, jotka ovat muutoin älykkäitä.