Faith

Sanoa miltä tuntuu ja sanoittaa tunteensa ovat sama asia käytännössä. Tuolla erityisellä sanoittamisella viitataan ymmärtääkseni niihin tilanteisiin, kun henkilön, vaikka lapsen tai nuoren, on vaikea kuvailla kokemustaan. Eli tietoisesti mietitään sitä kuvailevia sanoja.

Vaikeiden kokemusten ja tunteiden tunnistamisella ja jäsentämisellä kielellisesti voidaan varmaan ennaltaehkäistä pitkäaikaisia traumoja. Eli sellaisia epämääräisiä ahdistuksen möykkyjä jotka jäävät sisimpään vuosiksi ja vuosikymmeniksi.

Sata euroahan on aika edullinen käsin tehdystä, juuri toiveiden mukaisesta villapaidasta. Varsinkin jos siinä on jotain vähän erikoisempaa kuviota tms.

Surullinen juttu. Sentään se Sirpa tiesi kuollessaan, että sisarentytär välittää hänestä.

Tuo kulttuurin yhteisöllisyys on hirveän abstrakti käsite. Aina kun joku mainitsee, ettei ole tarpeeksi yhteisöllisyyttä, mieleeni tulee vain, että miksei yhteisöllisyyttä kaipaava sitten soita läheisilleen ja järjestä vaikka yhteistä päivällistä.

Siitähän se kulttuuri muodostuu, yksittäisten ihmisten toiminnasta. 

Huonossa asemassa ovat yksinäisyydestä kärsivät, joilla ei ole niitä läheisiä. Auttaisiko kulttuurin yhteisöllisyyden lisääntyminen jotenkin tahattomasti yksinäisiä vai tuntisivatko he entistä suurempaa yksinäisyyttä, jos ympäröivä kulttuuri olisi yhteisöllisempi?

Luin joskus ruotsalaisella nettifoorumilla ollutta keskustelua, jossa ruotsalaiset puhuivat siitä, miten heillä on kansana niin huono itsetunto. Sitä esitettiin syyksi mm. siihen, että he eivät osaa pitää puoliaan EU:ssa.