Faith

Selviytymistarinat.

Itken itse tosi herkästi liikutuksesta. Ainoa keino mistä on ollut minulle apua on syvään hengittäminen siten, että keskittyy hengitystä säätelevien lihasten rentouttamiseen. Eli ihan tietoisesti vaikka ensin tarkoituksella jännittää niitä hetken, ja sitten rentouttaa.

Lisäksi se ettei ajattele niin kauheasti sitä miten kaunista ja koskettavaa kaikki on. Myös se, ettei katsele kyynelehtiviä läheisiä.

Itkemisessä ei ole mitään pahaa. Joka tilanteessa ei kuitenkaan jaksa eikä halua herkistyä.

Vieraiden ihmisten kanssa en ikinä muuttaisi samaan asuntoon vapaaehtoisesti. Minusta tätä ei edes tarvitse perustella, vaan se on normaalia.

On sitten olemassa erilaisia ihmisiä, jotka ovat poikkeuksellisen sosiaalisia ja välittömiä. Heistä voi olla jopa kivaa tuollainen tuntemattomien kanssa oleskelu. Meneväthän jotkut Big Brother -taloonkin.

Tutun ihmisen kämppiksenä asuminen on ok, ja siitä minulla on kokemustakin opiskeluajoilta. Tosin kaikkein mieluiten asun yksin.

Olen vähentänyt valmisruokien ostamista sekä kuljetuspalvelujen käyttämistä ruokaostoksissa.

En näitä mitenkään paljon käyttänyt kyllä ennenkään.

Ap: "Miten nämä näpistelyt saisi loppumaan?"

Varmaan loppujen lopuksi vain siten, että heidät saataisiin ymmärtämään, että varastaminen on väärin, myös heidän kohdallaan.

Mitä kiinni jääneiden sanktioihin tulee, niin ehkä jonkinlainen yhteiskuntapalvelus, jos kerran sakottaminen ei varattomuuden takia onnistu. Vai tulisiko sekin yhteiskunnalle liian kalliiksi, kun pitäisi valvoa sanktion toteutumista yms...