Faith

Mulholland Drive kuului pitkään lempielokuviini. Kyllä laittaisin sen vieläkin top-15:een.

Se kertoo mielestäni haaveiden ja todellisuuden välisestä kuilusta sekä epäonnistumisen kammosta.

Lynchin monet elokuvat muistuttavat unia, joskus painajaisia. Kauhuelokuvien ystävänä arvostan tiettyjä kohtauksia Mulholland Drivessa.

Muita hyviä elokuvia Lynchiltä ovat mielestäni Blue Velvet, Inland Empire ja Lost Highway.

Illanvietoissa on joskus kiinnostavampaa jutella tosi surullisista aiheista. Opiskeluaikojen illanvietoissa yleensä aina jossain vaiheessa itkettiin ja tilitettiin esim. koulukiusaamismuistoista, sydänsuruista tai isovanhempien sotakokemuksista.

Tämä lienee jossain määrin suomalaisen kulttuurin piirre? Ulkomaalaiset herkästi luulevat että jotain on pielessä ja yrittävät piristää, vaikka itkeminen on normaali osa illanviettoa!

Tämä ilmiö on hieman eri asia kuin ap:n pointti sosiaalisesta taitamattomuudesta, mutta liittyy aiheeseen.

Minua kyläilyt väsyttävät myös. Olen kyllä aina ollut samanlainen. Olen ujo ja mietin paljon, mitä muut ajattelevat minusta. Yritän olla pirteä ja osallistua edes vähän keskusteluun, vaikkei minusta tuntuisi siltä. Totta kai se uuvuttaa.

Joskus on käynyt jopa niin, että olen alkanut jännittää kyläilyä jo tunteja etukäteen ja väsähdän ihan täysin juuri ennen vieraiden tuloa. Se on hirveää. 

Olen lisäksi äärimmäinen introvertti ja tarvitsen paljon aikaa yksin. Rakastan hiljaisuutta.

Jossain artikkelissa kerrottiin, että jännittäessä ja hermoillessa aivot kuluttavat glukoosivarastot tyhjiin, minkä seurauksena saattaa jopa nukahtaa. 

Tein muutama päivä sitten valmistaikinalevyistä ja luumuhillosta tähtitorttuja. 

Tein itse suklaapikkuleipiä. Niistä tuli kerrankin pehmeitä ja mureita. Yleensä en ole hyvä pikkuleipäleipuri.