Faith

Kyllä. Tuet tarpeen mukaan. 

Muistan. Se tuli lauantai-iltaisin jonkun hyvän ohjelman jälkeen (en enää muista minkä) ja usein katsoin senkin. 

Nauroin sille lapsena, mutta tiesin kyllä että siinä oli jotain paheksuttavaa, kun joka jaksossa oli alusvaatteissa juoksentelevia naisia yms.

Meillä, siis lapsuudenperheessäni 80-luvulla, käytännössä pakotettiin syömään kaikkea. Sääntönä oli ettei pöydästä saa nousta ennen kuin lautanen on tyhjä.

Kasviksia söin kyllä ihan mielelläni, mutta jotkut ruoat (esim. kesäkeitto ja sian kylkiviipaleita sisältävä perunalaatikko) söin vain, koska oli tuo sääntö. 

Mitä säännön rikkomisesta sitten olisi seurannut? Varmaan lähinnä huutoa.

En saanut pakottamisesta traumoja. Minusta tuli monipuolisesti syövä ja ruoasta nauttiva aikuinen. Kesäkeitosta tai perunalaatikosta en tosin pidä vieläkään.

Epävarmuus voi aiheuttaa kaartelemista. Ei uskalla antaa tarkkaa vastausta, koska saattaa olla erehtynyt tai muistaa väärin.

Joskus se johtuu tiedon panttaamisesta koska haluaa hallita tilannetta, tavallaan päättää toisen puolesta. Esim. jos joku haluaa että avattu lihapakkaus käytetään loppuun, hän saattaa pantata tietoa tarkasta avaamispäivästä, koska kysyjä ehkä ajattelee lihan menneen vanhaksi.

Jotkut eivät halua kertoa vaikka montako lomapäivää on jäljellä, esim. koska eivät halua jatkouteluita. Se kaarteleva vastaus on hienotunteinen tapa sanoa, ettei halua kertoa lomasuunnitelmistaan jne.

Onko muutos tapahtunut työelämään siirtymisen myötä? Joissain työyhteisöissä on kova, kilpailullinen ilmapiiri. Tai onko hänen elämässään joku uusi ihminen, jolla on kova, materialistinen arvomaailma, ja jota kaverisi ihailee?