Faith

Vaikka se ettei mitään kamalaa ole tapahtunut. Ihan tavallinen syyspäivä kotitöineen, ruoanlaittoineen, kävelylenkkeineen. Tavallinen päivä on kiva.

Edellisten lisäksi (päiväunet, kahvi, välipala, raitis ilma) veden juonti. Väsyneenä ei välttämättä muista juoda tarpeeksi. Minulla ainakin kunnon nesteytys tehostaa energia-aineenvaihduntaa.

Lähipiirissäni ei ole sellaisia ihmisiä. Jos olisi, en hakeutuisi hänen seuraansa. Sellaisissa tilanteissa, joissa kyseisen ihmisen seuraa ei voi välttää, en hirveästi juttelisi, vastailisin minimipalautteella.  

Jotenkin se, että joku aikuinen ilkeilee, on niin itsestään selvästi epäkypsää käyttäytymistä, etten välittäisi sitä kauheasti edes ajatella. 

Jos sen sijaan olisi epäselvää, onko hänen käyttäytymisensä ilkeilyä vai olenko tulkinnut väärin, pohtisin tarkemmin mitä hän sanoi jne. Mutta se on asia erikseen.

Sain 30+ iässä MS-diagnoosin. Siihen asti n. kymmenen vuoden ajan minulla oli erilaisia neurologisia oireita. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Silloin tällöin kävin niiden takia lääkärillä. Oireiden syyksi arvioitiin aina joku jännitysniska tai ahdistus, masennus tms.

Tiesin itse koko ajan, että kyseessä on ruumiillinen sairaus. Jossain vaiheessa päättelinkin googlen avulla, että minulla on MS-tauti. Lopulta diagnoosin saadessani en ollut yhtään järkyttynyt koska olin tiennyt sen jo monta vuotta.

Olen miettinyt monta kertaa, että mitenköhän luulosairaat kokevat oireensa. Minä oikeasti sairaana tiesin oireitteni olevan ruumiillisia täydellä varmuudella. Odotin vain että MS-tauti aiheuttaa niin rajut vammat, etteivät lääkärit enää voi kiistää sitä, vaan joutuvat laittamaan kunnon tutkimuksiin, mikä lopulta tapahtuikin.

Aloituksesta ei ainakaan selvinnyt, mikä sairaus isällä sitten on. Tietääkö ap:kaan tilanteesta tarpeeksi?

Muiden tekemisiä ei kannata hävetä.