Faith

En tiedä. Olen aina ajatellut että ihmiset reagoivat suhteettoman voimakkaasti siihen että lattialla on vähän vettä. Varsinkin kotona, kun voi vaihtaa sukat (ettei tule kylmä märissä sukissa), se on ihan pikku juttu. 

Onhan siinä kyllä kohonnut liukastumisvaarakin.

Katsoin jo 90-luvun lopulla. Olin parikymppinen. Ally McBeal oli viimeinen sarja, jota seurasin tv:stä niin, että joka jakso piti nähdä.

Ennen kuin sitä alettiin esittää Suomessa, olin silloin tällöin törmännyt siihen saksaksi dubattuna RTL2-kanavalla, joka näkyi meillä kaapelikanavana. Mietin että mikähän erikoinen sarja tämä on, kun siinä oli uudenlaisia elementtejä, esim. hahmojen kuvitelmat ja harhat näytettiin.

Tuo antamasi esimerkki on minusta vielä ihan normaalia. Itse sanonkin joskus ajatuksilleni ääneen että höpö höpö tms. yksin ollessani. Sinäkään et sanonut sitä ääneen tätisi läsnä ollessa. Eikä sekään merkki mistään vakavasta olisi minusta, jos joskus sanoo tuollaisen ääneen muiden läsnä ollessa.

Meillä ei yleensä ole jälkiruokaa, vaan ruoan jälkeen on lahjojen jako ja suklaakonvehteja syödään jälkiruokana. Kerran oli luumurahka ja kerran glögijuustokakku.

Ihanaa. Kevät on tulossa taas.