Faith

Tuo kulttuurin yhteisöllisyys on hirveän abstrakti käsite. Aina kun joku mainitsee, ettei ole tarpeeksi yhteisöllisyyttä, mieleeni tulee vain, että miksei yhteisöllisyyttä kaipaava sitten soita läheisilleen ja järjestä vaikka yhteistä päivällistä.

Siitähän se kulttuuri muodostuu, yksittäisten ihmisten toiminnasta. 

Huonossa asemassa ovat yksinäisyydestä kärsivät, joilla ei ole niitä läheisiä. Auttaisiko kulttuurin yhteisöllisyyden lisääntyminen jotenkin tahattomasti yksinäisiä vai tuntisivatko he entistä suurempaa yksinäisyyttä, jos ympäröivä kulttuuri olisi yhteisöllisempi?

Luin joskus ruotsalaisella nettifoorumilla ollutta keskustelua, jossa ruotsalaiset puhuivat siitä, miten heillä on kansana niin huono itsetunto. Sitä esitettiin syyksi mm. siihen, että he eivät osaa pitää puoliaan EU:ssa. 

Kevään jälkeen ei ole ollut kenelläkään.

Minulla oli tällä viikolla yhtenä iltana lievä flunssainen olo enkä edes tullut ajatelleeksi koronan mahdollisuutta. Olin jo unohtanut sen.

En ole vieläkään tietääkseni sairastanut koronaa. Olen rokottamaton.

Mielestäni ei tarvitse peittää, mutta ne pahanolon tunneilmauksensa on hyvä kehystää sanoilla, jotka luovat teineille perusturvallisuuden tunnetta. Esim. sen sijaan että pelkästään itkee, on hyvä sanoa vaikka että nyt on vähän surullinen olo, mutta kyllä kaikki järjestyy.

Mitään yksityiskohtaisia tilityksiä pahanolon syystä ei mielestäni vanhemman tule kertoa. Ei edes teini-ikäisille.

En niinkään pidä modernista tyylistä kylmänvärisine kiiltävine pintoineen ja spottivaloineen, vaan enemmän klassisesta.

Muotokielen tulisi kuitenkin olla yksinkertainen eli ei mikään romanttisen koukeroinen ja kukallinen.

Tykkään lämpimänsävyisistä vaaleista seinistä, esim. kermanvalkoinen tai vaaleankeltainen. Niihin yhdistettyinä voimakkaanväriset tekstiilit siellä täällä, esim. verhot, matto ja torkkupeitto sohvalla, ovat kauniita. Ei kuitenkaan liikaa eri värejä. 

Voimakkaiden värienkin tulee olla lämpimänsävyisiä: metsänvihreä, kirkkaanpunainen, lämmin oranssi.

Valaistus on tärkeä. Tykkään siitä että valaistus on olotiloissa luotu pöytävalaisimilla joita on eri puolilla asuntoa ja joissa on lämpimänsävyinen varjostin.

Sohvissa tekstiilipinta. En pidä nahkasohvista.

Tauluina öljyvärimaalauksia.

Avainsanoja ovat siis klassisuus, lämpö ja maltillinen määrä voimakkaita väriläikkiä.