Faith

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni nämä elämän arvokkuus-argumentit ovat merkityksettömiä, kun käsitellään oikean todellisen käsinkosketeltavan elämän mielekkyyttä ja kärsimyksen vähentämistä. Down-henkilöstä huolehtiminen on työläämpää kuin ei-vammaisen lapsen ja sen toteamisessa ei mielestäni ole mitään väärää, valhetta tai julmaa.

Elämän arvokkuus on niin suhteellinen asia. Kaikki jotka eivät mielestään ole valmiita sitoutumaan vammaisen lapsensa omaishoitajuuteen saavat ehdottomasti tehdä abortin.

Saa tunteensa ja ajatuksensa todeta. 

Tuntemiset eivät kuitenkaan poista sitä faktaa, että kyseessä on ihmiselämän tuhoaminen. Se että joitain ihmisiä pitää auttaa enemmän kuin toisia, ei oikeuta heidän surmaamistaan.

Se ei pidä paikkaansa, että tavallisten suomalaisten Nato-kriittisyys ja haluttomuus liittyä Natoon olisi palautunut Venäjä-mielisyyteen tai suomettumiseen. 

Nyt kannatan Natoon liittymistä parempana vaihtoehtona, mutten edelleenkään suhtaudu siihen kritiikittömästi.

Jutussa mainituilla poliitikoilla oli omat motiivinsa. Ja siinä ehdotettu tutkimushanke on tarpeen.

Tarpeellinen tarkennus tuo että yli 40-vuotiaille joditableteista ei ole hyötyä. Kaikkien ei siis tarvitse rynnätä apteekkiin. 

Maailmassa on asiat nyt taas huonommin kuin muutamaan vuosikymmeneen, mutta ei tässä sentään missään post-apokalyptisessa todellisuudessa eletä. Jos sota eskaloituisi ydinsodaksi, niin sitten ymmärtäisin paremmin puheet täydestä toivottomuudesta ja kaiken suhteen luovuttamisen järkevyydestä. Tosin en pitäisi sitäkään täysin toivottomana tilanteena.

Mielikuvitusleikkinä: jos ydinsota alkaisi, eikö olekin niin, että kaikki siihenastiset kollektiiviset huolet tuntuisivat melko mitättömiltä – korona, energiakriisi, ilmastonmuutokseen liittyvät huolet jne.?

Avara luonto