Faith

Vierailija kirjoitti:

Mä käännän katseen pois jokaisesta lehdenkannessa jossa on putte mut ilmeisesti myy hyvin kun kannattaa jokpäivä se lööppiin painaa

Kuka näitä ostaa?

Noinhan se on. Lehdet valitsevat kanteen kuvat ja tekstit, joiden ovat todenneet kasvattavan myyntiä ja klikkauksia.

Johtuisiko siitä että osa lääkäreistä kirjoittaa reseptejä fyysisten sairauksien (diabetes, epilepsia, hermovaurio) hoitoon tarkoitettuihin lääkkeisiin psyykkisten häiriöiden ja ongelmien perusteella (ja niitähän ihmisillä nykyään riittää)? 

En tiedä, mutta noin voisi päätellä.

Ehkä maalaisin kylän jonka ympäri kulkee junanrata. Kylässä olisi ihmisiä jokapäiväisissä elämää uusintavissa puuhissaan. Juna tuksuttaisi ja kuljettaisi kyläläisiä postiin, kauppaan, pankkiin. Junanradan kehämäisyys toistuisi maalauksen yksityiskohdissa. 

Kysymys "Miksi?" koskisi elämän ja olemassaolon tarkoitusta.

Team Ahman Jarno Ahmalla (P-P Petelius) oli selkeitä Aspergerin oireyhtymään tyypillisesti liitettyjä piirteitä kuten voimakas tarve pitäytyä rutiineissa sekä taipumus ymmärtää kuvaannolliset ilmaukset kirjaimellisesti.

Elämä voittaa -sarjan Corkylla toki oli Downin oireyhtymä. Sama näyttelijä eli Chris Burke näytteli myös sarjassa Enkelin kosketus enkeliä, jolla oli Down.

On se minustakin normaalia, mutta myös harmillista siinä tapauksessa että nuori kaipaisi kavereita.

Tuo pitää paikkansa, että aikuiset herkästi huolestuvat nuoresta joka viettää aikaa yksin kotona. Valitettavasti se pahentaa asioita usein, koska siitä saattaa sille nuorelle tulla kokemus että hänessä on jotain vikaa. Nykyään onneksi, kun on netti, yksinäiset tietävät että on paljon muitakin kaverittomia.

Minulla oli nuorena kavereita, mutta aika paljon olin vain omineni kotona. Silloin ei vielä ollut nettiä, joten uskoin olevani ainut teini, joka viettää kesälomapäiviä perheen kanssa kotona.