Faith

Minusta tuossa on erikoisinta, että elämän luonnolliset perustoiminnot, syöminen ja tarpeiden tekeminen, ovat samassa. Siitä tulee mieleen rehellisyys. Yleensähän ruokakulttuuri halutaan pitää (ihan ymmärrettävästi toki) täysin erillään tarpeiden tekemisen ajattelemisesta, vaikka oikeastihan ne kuuluvat yhteen: syöminen vääjäämättä johtaa vessassa käymiseen.

Tämä rehellinen elämän perusasia on unessa keskellä kulttuurikaupunkia! 

Ehkä unen voisi ajatella kertovan rehellisyydestä teennäisyyden keskellä?

En ole nähnyt Raamatussa moista kieltoa. Elokuvista siellä toki ei puhutakaan, mutta siis että taide ja sen puitteissa fiktiiviset kertomukset olisivat kiellettyä.

Kauhuelokuvissa on usein ajatuksia herättävä ja opettavainen moraalitarina. Itse tykkään nimenomaan sellaisista (kauhu)elokuvista.

Tässä täytyy kyllä tarkentaa, että minä en tarkoita kauhuelokuvilla väkivaltaelokuvia. Hyviä esimerkkejä kauhuelokuvista ovat Hitchcockin elokuvat. Väkivaltagenreä taas ovat esim. Hostel-elokuvat. Väkivaltaelokuvia en katsele.

Joissain elokuvissa kyllä väkivaltaisiakin kohtauksia täytyy sietää. Esim. rankkoihin tositapahtumiin perustuvissa elokuvissa tarinaa ei pystyisi kertomaan ilman rankkoja kohtauksia. Silloinkaan tosin väkivallalla ei pitäisi mässäillä.

Tavallisesti joku 6-8 euroa päivässä, jos lasken mukaan kaikki päivän syömiset. Välillä pidän päiviä, joina syön vain esim. kaurapuuroa ja keitettyjä kananmunia (= alle 2 euroa yhteensä), joten päiväkohtainen summa vaihtelee.

Mikrouuni tai sähkövatkain. Molemmat 90-luvulta, mutta toimivat moitteettomasti. Sain ne vanhemmiltani eli lapsuudenkodistani.

Olen hämärässä. Esim. tänään on ollut sellainen pilvisen hämärä päivä. En pidä sähkövalon ja päivänvalon yhdistelmästä. Laitan valot vasta kun alkaa olla pimeää.