Faith

Yksilönvapauden kunnioittaminen voi joskus olla välinpitämättömyyttä.

Voi. Se kyllä vaihtelee, mikä määrä sosiaalista kanssakäymistä on kenellekin sopiva. Uskoisin että erakkotyyppinenkin ihminen tarvitsee silloin tällöin ihmiskontakteja voidakseen hyvin. Ihminen on "lajina" sosiaalinen olento. 

Ruudun tuijottaminen on niin mukavaa, että se helposti voittaa muut ajanviettotavat. Ruutuajan rajoittaminen lienee monissa perheissä välttämätöntä.

Jos lapsi löytää liikuntamuodon, josta hän oikeasti nauttii ja saa iloa, hän haluaa tehdä sitä päivittäin. Itse tykkäsin lapsena twistaamisesta ja tein sitä sisälläkin virittämällä twist-nauhan tuolinjalkojen ympäri.

Joten erilaisten liikuntaa sisältävien leikkien ja pelien kokeilu voisi johtaa siihen, että lapsi löytää suosikkinsa. Jotkut haluavat harrastaa yksin ja omalla aikataululla, jotkut porukassa.

En ole ollut terapiassa enkä ole menossa, mutta jos menisin, haluaisin terapeutin olevan aktiivinen. Haluaisin että hän esittää kysymyksiä ja jatkokysymyksiä sekä kyseenalaistaa minun näkemyksiäni. Vuorovaikuttaessa saisi mm. harjoitella eri mieltä olemista.

Jos menisin terapiaan, valitsisin varmaan kognitiivis-behavioraalisen suuntauksen. Nuorena kun pohdin terapiaa, pidin sitä liian haastavana suuntauksena, koska siihen kuulemma saattaa kuulua kotitehtävien saaminen terapeutilta. Eli jos vaikka jännittää sosiaalisia tilanteita, tehtävänä saattaa olla joku uudenlaisessa sos. tilanteessa käyminen. Nyt nelikymppisenä olisin valmis sellaiseen.

Varmistaisin ensin että kyse todella on koira-allergiasta. Ja jos on, kyselisin lähipiiristä, haluaisiko joku antaa koirille kodin. Jos ei, niin sittenhän ne pitäisi luovuttaa jonnekin luovutettujen koirien kotiin, joka etsii niille uudet omistajat.