Faith

Katsoin elokuvan eilen Areenasta.

Loppukohtaus oli minunkin mielestäni symboli sille, että koska he eivät pystyneet puhumaan onnettomuudesta eivätkä tuntemaan sen synnyttämiä tunteita, se seurasi heidän mukanaan, siitä tuli kuin kolmas osapuoli heidän suhteeseensa.

Vesi oli symbolisesti monella tavalla osana tarinaa: vesipula, uima-allas, meri, sukeltaminen, uimataidottomuus. Lisäksi se Adamin toistuva uni, jossa hän seuraa vaimoaan (?) metsätietä järvenrannalle, jossa vaimo lähtee uimaan ja hän itse jää rannalle katsomaan.

Vedenhän voi ajatella symboloivan tunteita. Tunteet ovat pariskunnalle pelottava asia, koska he pyrkivät hallitsemaan elämäänsä. Tunteisiin liittyy hallinnan menettämisen riski. Eli kyllä tuo Adamin upottavan veden pelko on symbolisesti osa elokuvan sanomaa.

Vaimo Anna muutaman kerran yritti rentoutua ja saada yhteyden muihin ihmisiin sekä elokuvan loppupuolella yritti provosoida Adamia suuttumaan eli ilmaisemaan tunteita, mutta Adam pysyi hiljaa.

1990-luvulla oli tosi hyvänmakuisia, kirpeitä mansikka- ja omenaremmejä. Myöhemmin remmien maku muuttui todella keinotekoiseksi. En tosin ole vuosiin maistanut.

Eipä kyllä tule enää kovin usein karkkeja ostettua, kun ne ovat niin epäterveellisiä. 

Käytän proteiininlähteenä smoothieissani maapähkinöitä (normaaleja, kuorellisia). Ison pussin maapähkinöitä saa aika halvalla.

Oli miten oli, Tom Cruise on lahjakas näyttelijä. Esim. Veren vangeissa ja Kunnian miehissä.

The Opposite, jossa George päättää muuttaa elämänsä suunnan toimimalla kaikessa päinvastoin kuin siihen asti.

The Marine Biologist, jossa George narraa muistaakseni jollekin kouluaikojen ihastukselleen olevansa meribiologi.

Lisäksi esim. The Chinese Restaurant, The Couch, The Strike... Oikeastaan melkein kaikki jaksot ovat hauskoja.