Faith

Nostalgia, se oli radiohitti ollessani lapsi. Silloin se oli hauska huumorilaulu.

Nyt sanat herättävät lähinnä surua:

"Tämä horsmankukka on kuin antajansa

Rikkaruoho elon yrttitarhassa

Voiko muuta tuoda renttu reissultansa

Hortoiltuaan kauan harhassa

Tämän lahjan annan silti sydämestä

Niin kuin anteekspyynnön katumuksenkin

Pian se kuihtuu ei se maljakossa kestä

Niin käy joka lupauksenkin"

Se on kyllä hyvä neuvo asiakkaille, että ennen vastaanotolle menemistä kirjoittaa ranskalaisin viivoin ylös kaikki oireet ja muut asiat jotka haluaa sanoa. Pari minuuttia saisi monesti säästettyä jo sillä.

Minäkään en pidä niistä.

Vohvelikeksit olivat suosittuja 80-luvulla. Niitä oli ainakin mauissa sitruuna, kuningatar ja kaakao.

Vaikka olin lapsena perso makealle, en erityisemmin pitänyt vohvelikekseistä. 

Minulle verikokeet eivät ole koskaan olleet pelottavia eivätkä ongelma millään tavalla.

Sen sijaan magneettikuvaukset olivat jonkin verran ahdistavia ja epämiellyttäviä, kun olin niissä ensimmäiset pari kertaa (MS-taudin takia). Varsinkin ne magneettikuvaukset, jolloin täytyy kokonaan mennä siihen ahtaaseen putkeen eli kuvataan sekä pää että selkäydin eikä pelkästään päätä.

Selvisin niistä siten, että keskityin siihen hetkeen kun kuvaus on ohi. Halusin nimittäin vain päästä eteenpäin sairauteni hoidossa. Se oli riittävä motivaatio epämiellyttävän tutkimuksen läpikäymiseen.

Nykyään magneettikuvaus on kokemuksena jo ihan ok minulle.

Muut ihmiset ovat mitä ovat. Tee parannuksia elämässäsi itsesi takia, ja mahdollisten läheisten, jotka oikeasti välittävät sinusta.