Faith

Ai, kalloja ei vieläkään ole palautettu... Muistan kun tästä uutisoitiin vuosia sitten. Miksihän eivät halua niistä luopua.

En osaa (enkä kyllä edes yritä) olla läheinen ystävä eli sellainen joka jakaa ystävän kanssa kaikki asiat, haluaa tavata usein, halailee yms.

Toisaalta olen ystävänä luotettava, avulias, hyväntuulinen ja yleensä keskustelullinen.

Eilen illalla tekemääni kaalilaatikkoa puolukkahillolla. Lempiruokaani siis. En malta odottaa ruoka-aikaa.

Olen vähävarainen, ja minulle raha merkitsee sitä, että pysyn ravittuna ja hengissä. Ja sitähän se merkitsee minimissään kaikille, myös varakkaille.

Varakkaalle, joka ei luovu ylimääräisestä varallisuudestaan, raha merkitsee enemmän.

Tapaus vaikuttaa minuunkin voimakkaasti. Se miten lapsi on pelännyt eikä ole voinut tilanteelle mitään, on vain joutunut alistumaan... Lapsella lienee luontaisesti sitkeä toivo, että vanhempi / aikuinen kuitenkin lopulta tahtoo hänelle hyvää ja huolehtii hänestä. Tällä lapsella se toivo murskattiin ja hän kuoli.

Sentään hän on nyt Jumalan luona täydellisesti rakastettuna.