Faith

Tarkistin päiväkirjastani. Lintsasin aamupäivällä luennoilta (opiskelin yliopistossa) ja huonoa omaatuntoa lievittääkseni siivosin koko kämpän. Kävin kaupassa ostamassa illaksi "jotain makeaa". 

Eli tähän aikaan illasta varmaan katsoin tv:stä jotain elokuvaa ja söin karkkia.

Sano, että olet nykyään herkkäuninen etkä sen takia enää voi ottaa yökyläilijöitä pieneen asuntoosi. Normaaleille ihmisille täysin ymmärrettävä peruste. Lisäksi voit ottaa selvää seudun edullisista matkustajakodeista yms., niin voit niitä ehdottamalla olla kuitenkin avulias.

Kohtaa hänet avoimin mielin. Älä keskity poliittisiin mielipide-eroihinne, vaan muista että hän on tyttäresi rakas. Sen takia hän tulee teille kylään.

Kommenttini ei liity adventismiin ja Ikuisiin Kertomuksiin, mutta samaan aihepiiriin yleisesti.

Äitimme osti 80-luvun lopulla oven taakse tulleilta jehovantodistajilta kirjan Raamatunkertomuksia lapsille. Olin silloin ala-asteella, ja tykkäsin kirjasta tosi paljon. Kirja oli yleissivistävä, opin monia Raamatun kertomuksia ja henkilöitä ennen ikätovereitani. 

Emme ole jehovantodistajia, mutta eipä jehovantodistajuus kirjasta muuten juuri käynytkään ilmi kuin siten, että Jumalaa kutsuttiin kirjassa Jehovaksi.

Tulin kyllä myöhemmin uskoon (siis kristilliseen uskoon), mutta vasta aikuisena.

4-vuotias kuulostaa aika nuorelta... Ehkä sen ikäinen on vielä liian pieni ymmärtämään vakavia kertomuksia? Ainakin minulle tuo 10-11 vuoden ikä oli juuri sopiva.

Ketju on toki vanha, mutta saattaahan joku miettiä nyt samaa.

Pystyisin helposti syömään suklaalevyn kerralla, mutten tee niin vaikka haluaisin. Jäätelölitrakin saattaisi mennä kerralla, sipsipussi ei niinkään.

Tykkään makeasta.

Kun pitää vaikka viiden minuutin tauon pari riviä suklaalevystä syötyään, mieliteko menee ohi tai heikentyy niin paljon, että sen pystyy voittamaan. Pitää tietoisesti ajatella mitä on tekemässä.