Faith

Vierailija wrote:

Miten tuollainen muutos vaikuttaa psyykeeseen kun yhtenä aamuna peilistä katsoo eri ihminen :O

Heh, ei hän varmaan itse näe itseään eri näköisenä.

Onko ylin kuva otettu samassa tilaisuudessa? Siinä hän näyttää samalta kuin ennenkin. Jotkut eivät ole kovin kuvauksellisia. Ehkä Madeleine, viehättävyydestään huolimatta, kuuluu heihin. Alempi kuva vain on huonosti onnistunut. 

En oikeastaan. 

Paitsi jos kuulee hänen juttelevan jonkun toisen kanssa, niin silloin voi toki havaita temperamenttipiirteitä, kommunikointitapoja, huumorintajua sekä ehkä jonkin verran arvomaailmaakin. 

Katsoin kaikki kaudet putkeen. Ihan hyvää jännitysviihdettä. Sarja oli myönteinen yllätys. En perinteisesti ole tykännyt kotimaisista sarjoista ja elokuvista. 

Tykkäsin sarjan nordic noir -estetiikasta, kuvauspaikoista sekä kuvauksesta. Näyttelijäsuorituksissa ei minusta myöskään valittamista. Karpin ja Nurmen hahmotkin olivat mieleeni.

Pidän yllättävistä käänteistä, mutta kolmannella kaudella oli vähän liikaa näitä "ai kauhea, syyllinen olikin tuo!" -käänteitä. Viimeisen paljastuksen kohdalla (siis kun selvisi että Karpin miehen auton alle tönäissyt henkilö olikin poliisikollega Peltola), olin vain että just joo, niinpä tietenkin... 

Runsaista käänteistä ja osittain toisiaan risteävistä sivujuonista huolimatta minulla ei ollut vaikeuksia seurata tarinaa millään kaudella.

Kuten joku mainitsi, replikointi oli hetkittäin kökköä, mutta mielestäni ei mitenkään häiritsevän usein.

Joissain kohdin olisin itse päätynyt erilaisiin juoniratkaisuihin. Esim. ensimmäisen kauden tarinassa syyllinen oli Bergdahlien naapurissa asuva puutarhuri Jarkko. Minusta olisi ollut parempi, että Annan olisi tappanut kiivastuksissaan hänen puritaanisen lahkolainen äitinsä saatuaan selville, että tytär odotti avioliiton ulkopuolista lasta. Tämä olisi ollut realistisempi ratkaisu. Sillä miten Anna ei muka ollut tunnistanut naapurin Jarkkoa kotikylänsä lahkojohtaja Puseniuksen pojaksi, vaikka oli ollut hänen kanssaan tekemisissä vielä teini-iässä?

Pidin siitä että Nurmi halusi lopussa hakea Leon huoltajuutta, vaikkei ollutkaan tämän biologinen isä. Hän oli aluksi (kun vielä luuli tätä omaksi lapsekseen) kylmettänyt tunteensa poikaa kohtaan ja sen jälkeen pelastanut hänet Kiinaan menevästä rahtilaivasta. Kun äiti Laura oli kuollut, poika oli orpo. Nurmi, joka itsekin oli jäänyt nuorena orvoksi, koki pojan isyyden kohtalokseen.

Harmi ettei neljättä kautta ilmeisesti tule.

Siwa on selvää säästöä!

Siwoja ei kyllä enää ole...