Faith

Vierailija kirjoitti:

Ei yliluonnollinen, mutta vuosikymmeniä hämmentänyt juttu. Miksi ystäväni isä suuttui maksukortin löytämisestä?

Eli siis lapsuudenystäväni isä oli vienyt minut ja tyttärensä uimaan. Oli vuosi -94 tai -95, olimme alle 10-vuotiaita, ystäväni pikkusisko ei vielä koulussakaan. Uimaranta oli tuttu ja hiljainen, me tytöt tykkäsimme pulikoita matalammassa hiekkarannassa tai pomppia laiturilta ihan rauhassa kun ketään muita uimareita ei ollut.

Oli aika lähteä kotiin kun kaverin isä oli kuntouintilenkkinsä tehnyt, ja kauheassa pissähädässä minun piti käydä vielä ulkohuussissa ennen kotimatkaa. Huussi oli kauempana rannasta, uimakoppien ja parkkipaikan takana, ja kun oikaisin pienen tallaantuneen polun kautta, löysin sen varrelta aivan uuden luotto- tai pankkikortin. Kuin kortti olisi juuri tipahtanut jonkun taskusta polulle, muistan miten kiiltävä ja hieno se oli. Kortissa oli aivan tavallinen suomalaisen miehen nimi, ei kukaan minulle tuttu

Kerroit että olit ääneen pohdiskellut jotain sellaista, että kortti pitäisi viedä löytötavaratoimistoon, kun luovutit sen kaverin isälle. Ehkä hän tulkitsi sen siten, että epäilit hänen rehellisyyttään, että tavallaan varmistit että hän toimii asianmukaisesti kortin kanssa? Jotkut ovat hirveän herkkänahkaisia tuolla tavoin.

Gorillat ovat mustaihoisia, kun taas esim. simpanssit ovat vaaleaihoisempia.

Ihan hyvä että kerrankin näin.

Arvoliberaaliin kulttuurityöhön on satsattu vuosien varrella niin paljon aiempien hallituksien toimesta.

Masennusta taitaa olla ainakin kahta eri tyyppiä eli olosuhteista / ajatusmaailmasta / traumoista johtuva ja sitten aivojen välittäjäaineista johtuva. Jälkimmäinen on kai usein aika vaikeatasoinen.

On ihan ymmärrettävää, että ensin mainitun kaltainen masennus parantuu ainakin osittain joko nopeasti tai hiljalleen uskon myötä. Tuleehan elämälle Jeesuksessa perimmäinen tarkoitus, saa anteeksi menneisyyden pahat teot jotka ovat aiheuttaneet syyllisyyttä ja elämään tulee taivastoivo iankaikkisuudesta autuudessa Jumalan kanssa.

Välittäjäainemasennuksenkin Jumala voi toki ihmeparantaa, mutta se taas on eri asia. 

Joskus väsähdän jo ennen tilaisuuden alkua, koska olen heti aamulla herättyäni alkanut jännittää. Olen siis jo ihan loppu ja valmis käymään nukkumaan siinä vaiheessa, kun esim. vieraat saapuvat juhliin. Tämä on kauhea ongelma, mutta ei mahda mitään. Välillä tämä on pahempana, välillä lievempänä. En ikinä ole juhlissa ja vastaavissa tilaisuuksissa parhaimmillani kognitiivisesti.