Faith

Harmi että nykyään on niin paljon (?) työssä käyviä, jotka haluaisivat olla käymättä töissä, ja toisaalta on työttömiä jotka haluaisivat työpaikan suurin piirtein enemmän kuin mitään muuta.

Voisivatkohan ne, joilla on töitä mutta vihaavat työssä käyntiä, jotenkin antaa työpaikkansa niille, jotka haluaisivat käydä töissä? Olisiko yhteiskunnan mahdollista järjestää tällainen?

Monissa Euroopan maissa on viime aikoina päädytty kiristämään maah.muutt.politiikkaa, mikä on järkevää.

Tuo Ruanda-laki kuulostaa erikoiselta. Miksi juuri Ruandaan? Mitä Ruandassa ajatellaan moisesta? Täytyy tutustua lakiin tarkemmin.

Fairyn tuoksu on tosiaan muuttunut. Huonompaan suuntaan. Harmi, pidin siitä klassisesta tuoksusta. Teholtaan vaikuttaa yhtä hyvältä kuin aiemmin. En omista astianpesukonetta, joten käytän paljon tiskiainetta.

Syön päivittäin yhden pääaterian, joka on monipuolinen lämmin ruoka lisukkeineen. Sen lisäksi syön iltaisin yleensä kaurapuuroa, jossa on esim. mustikoita ja pähkinöitä.

Toisin sanoen en syö kahta ns. lämmintä ateriaa, vaikka tuo puuro onkin lämmin.

En edes hahmota ateriarytmiä siten että olisi lounas ja päivällinen, vaan ajattelen sitä pääaterian käsitteen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Ajattelisin ennemmin, että sellainen ihminen on alun perinkin ollut kovaluontoisempi ja määrätietoisempi persoonallisuudeltaan, ja osittain sen takia on menestynyt. Eikä niin päin, että vaikeissa olosuhteissa taisteleminen on tehnyt hänestä kovan.

 

Vanhemmilta ikäpolvilta on vaadittu lapsina enemmän eikä tunteille ollut juuri sijaa. Työllä näytettiin oma arvo ja ahkeruus. He ovat olleet sota-ajan lapsia.

Kyllä. Lienee paljolti myös sukupolvikysymys.