Faith

Pidän tupakan tuoksusta. En tupakoi itse.

Jo lapsena pidin siitä. Omat vanhempani eivät tupakoineet, joten tupakan tuoksu loi mielleyhtymän juhliin ja ravintolassa syömiseen. Lapsuudessani ruokaravintoloissa sai vielä tupakoida osassa pöydistä, ja juhlissa jotkut sukulaiset aina tupakoivat.

On paljon eläviä, yksityiskohtaisia ruokamuistoja sekä kotiruoasta että ravintola-annoksista lapsuudestani 80-luvulta. Olen aina ollut kiinnostunut ruoasta.

Muistan esim. erään päivän kesälomalta jostain 80-luvun lopulta kun äitimme oli ostanut hampurilaissämpylöitä. Ne olivat kai silloin uusi tuote. Teimme yhdessä hampurilaisia, joihin tuli itse tehty jauhelihapihvi, raakaa sipulia ja tomaattia, salaatinlehti ja tuubissa myytävää hampurilaiskastiketta. Tykkäsin tosi paljon. Juomaksi oli coca colaa. Muistan sen illan muutenkin, silloin tuli tv:stä David Bowie -elokuva Labyrinth.

Siten etten hoida mielenterveyttäni. Aina kun olen ruvennut keskittymään mielenterveyteeni tai onnellisuuteeni, olen alkanut voida huonommin. Olen ihan perusonnellinen ja tyytyväinen enimmäkseen. Jos tulee huonompia kausia, pidän sitä normaaliin elämään kuuluvana.

Sen kyllä teen että elän terveellisesti (ravinto, liikunta, päihteettömyys), mikä edesauttaa mielenterveyttäkin, mutta en tee sitä ensisijaisesti mielenterveyden takia.

Teen gruusialaisen kaalilaatikon Yhteishyvän reseptillä. Haluaisin tehdä sen punakaalista, mutta sitä ei kai enää tähän aikaan ole saatavilla, joten täytyy tehdä keräkaalista tai varhaiskaalista.

Tuli mieleen Orpon puhetta kuunnellessani, että voihan tuo Vasemmistoliiton hämmästyttävä nousu johtua ihan paljolti siitä, että suomalaiset halusivat mahdollisimman selkeästi protestoida kovaa oikeistolaista talouspolitiikkaa vastaan.