Faith

Siivilöi kotoa lähtiessäsi lattialle (kulkuväylälle jonka läpi kulkematta huoneisiin ei pääse) hienoinen kerros tomusokeria. Tai jos lattia on tumma, niin vaikka kaakaojauhetta. Takaisin tullessasi katsot onko siihen jäänyt jälkiä.

Ei sinun kotonasi varmaan käydä, mutta tuollainen on halvempi ja helpompi keino varmistua kuin joku valvontakamerasysteemi.

Ennaltaehkäisevistä toimista... 

Alkoholin suurkulutus / riippuvuus aikuisena on kuulemma todennäköisempää, jos ensimmäiset käyttökerrat ovat tapahtuneet nuorena. Liittyyköhän tuo aivojen palkitsemismekanismien muotoutumiseen tai johonkin sellaiseen. Vanhempien kannattaa siis valvoa ja rajoittaa varhaisnuortensa ja teiniensä menemisiä.

Eihän tuolla välttämättä pystyy mitään estämään, mutta kaikki keinot kannattaa käyttää riskin minimoimiseksi.

Lasten ruumiillinen kurittaminen tuli laittomaksi Suomessa vuonna 1984. Meidän perheessä oli 1980-luvulla koivuniemenherra (vitsa) vielä pelotteena, ja kaipa sitä pari kertaa käytettiinkin meihin lapsiin. En kärsinyt siitä, mutta minusta on hyvä että ruumiillinen kurittaminen on nykyään laitonta.

Ap kysyi millaisia ajatuksia herää siitä, että laki ja tavat ovat sittemmin muuttuneet. Jossain psykologian kirjassa sanottiin että ikävän kokemuksen traumatisoivuus on todennäköisempää jos kokemus on harvinainen siinä yhteiskunnassa ja kulttuuripiirissä, jossa kokija elää. Ts. jos nykyään lasta kuritetaan piiskaamalla, se on todennäköisesti traumaattisempi kokemus verrattuna entisaikojen lasten kokemuksiin, kun piiskaaminen oli suht yleinen tapa, ja lapset puhuivat siitä ja vertailivat kokemuksiaan.

En tiedä meneekö se noin, mutta kuulostaa siltä että voisi mennä.

En päässyt lukemaan koko juttua, mutta ingressin perusteella hirveää ja surullista.

Jos se on yleinen ongelma, että ns. katkaisuhoidon jälkeen alkoholin käyttö aina jatkuu entiseen tapaan, niin pitäisikö intervention olla pitkäaikaisempi ja monipuolisempi? Vai onko niin, että katkon jälkeen pitkäaikaisempaa hoito-ohjelmaa tarjotaan, mutta siitä moni vain kieltäytyy?

Pitäisikö sellaisen hoito-ohjelman olla semipakollinen eli että katkolle tulija itse antaa luvan pitempään pakkohoitoon?

Luulisi nimittäin, että moni alkoholisti, joka on ylittänyt sen pisteen jonka jälkeen paluuta ei ehkä ole, toivoisi jälkikäteen, että häntä olisi pakkohoidettu.

En luota intuitioon. En omaani enkä muiden. Intuitio joskus osuu oikeaan, mutta toisaalta se on niin usein väärässä. Se perustuu tuntijan omiin tunteisiin ja kokemuksiin eikä siihen, millaisia ympäröivä maailma ja muut ihmiset oikeasti ovat.

Tärkeintä on että olet tuolle ihmiselle tavatessanne ystävällinen. Eihän teidän tarvitsekaan olla läheisiä ystäviä.