Faith

Hae mieluummin jotain hyvää syötävää, jota nauttia vaikka kirjan tai elokuvan äärellä. Huomenna heräät uuteen päivään levänneenä ja kognitio kirkkaana.

Lapsena sukulaisen hautajaisissa alkoi naurattaa ihan hillittömästi, kun piti istua hiljaa ja vakavana. Onneksi sukulaiset ymmärsivät mistä on kyse.

Ala-asteella äidinkielen tunnilla kun jokaisen piti lukea kirjaa vuoron perään ääneen tuli sama ongelma. Jännitin koko luokalle lukemista ja se purkautui naurukohtauksina.

Onneksi taipumus on jäänyt pois nyt aikuisena. Mutta siis ymmärrän ilmiön.

Ymmärtääkseni sitä, että lapselle annetaan paljon vapautta, jotta hän oppisi oman kokemuksensa, myös virheidensä, kautta toimimaan järkevästi ja määrittämään omat rajansa. Ajatuksena lienee sekin, että lapselle kehittyy luottamuksellinen suhde vanhempiinsa, kun hänellä ei ole tarvetta salailla menemisiään ja kokeilujaan.

Toisaalta vanhemmat myös pääsevät helpommalla, kun ei tarvitse kysellä lapsen perään ja vahdata kotiintuloaikoja yms. niin paljon.

Saattaa kuulostaa hyvältä, mutta näen itse ongelmia vapaan kasvatuksen filosofiassa. Rajat ovat rakkautta. Lapsi / nuori ei yleensä ole kykenevä arvioimaan vaaroja, se tehtävä kuuluu mielestäni vanhemmille.

Olin lapsi 80-luvulla, ja silloin oli tullut juuri muotiin vapaa kasvatus. Omassa perheessäni oli "vanhanaikainen" kasvatus.

Jos voit käyttää maitotuotteita, niin kokeile tehdä soijarouheesta mesikämmenkastiketta eli lisäät kastikkeeseen sulatejuustoa.

Meidän ala-asteella 1980-luvulla oli silloin tällöin ruokana jauhelihakastiketta, jossa oli Mesikämmen-sulatejuustoa. Sitä kutsuttiin mesikämmenkastikkeeksi.

Mesikämmenkastike on hyvää sekä spagetin että perunoiden / perunamuusin kanssa. 

Runebergintortut, sacherkakku, klassiset omenaleivokset, pariisinleivokset.

Noista kaikkia muita olen onnistuneesti tehnyt itse paitsi kahta viimeistä. Tosin omenaleivoksille löytyy netistä lupaavan oloisia reseptejä, joten ehkä jossain vaiheessa kokeilen.