Faith

Entä Hämeenpuiston penkit? Siellähän ei ole liiketiloja välittömässä läheisyydessä, vaan puistoa ympäröivät autokaistat molemmin puolin, ja kuitenkin sijainti on ydinkeskustassa. Toki Hämeenpuistossakin kulkee "tavallisia ihmisiä" ja koiranulkoiluttajia mutta pakkohan niiden päihtyneidenkin on jossain olla. Parempi ulkosalla kuin porukalla jossain asunnossa, kun saattaa kuulua melua naapureihin.

Minua heidän olemisensa ei häiritse. Pidän tätä yhtenä kaupunkielämän ilmiönä. Jo 80-90-luvuilla entisessä kotikaupungissani istuskeli samat päihtyneet ukot vuodesta toiseen tietyillä penkeillä keskustan puistossa.

Pidän heidän itsensä kannalta kyllä surullisena jatkuvaa päihteiden käyttöä. Ja pidän huolestuttavana sitä jos päihteiden täyttämä elämä on yleistymässä nuoremmissa sukupolvissa. Onko se?

Kuulostaa hauskalta ja mielenkiintoiselta! Olen itsekin kiinnostunut tuon aikakauden jutuista.

Syksyllä paksua villakangasta oleva ruskea puolihame (oikea puolihame on juuri polvet peittävä). Sen kanssa poolopusero. Mustat pohkeen puoliväliin ulottuvat nahkasaappaat, ei kovin korkea korko. Takkina beige tai muu maanläheisen värinen popliinitakki, joka on saman pituinen hameen kanssa. Käsilaukkuna kapeahihnainen kirjekuorimallinen toisella olalla pidettävä (ei siis crossbody).

Harrastuksena kielikurssi kansanopistossa ja tosiaan se jumppa. Televisiota saa katsella paljon, mutta ei päivällä (koska päivisin ei ollut lähetyksiä silloin). Päivisin kotona kuunnellaan radiota.

Illalliseksi lämpimiä voileipiä ja teetä.

Henkisissä kriiseissä Jeesus. Tietokonekriiseissä kaverini. Taloudellisissa kriiseissä vanhempani. Terveyskriisit osaan hoitaa itse eli käydä omineni lääkärissä, labrassa jne.

Pienissä arjen kriiseissä mammapalsta. Heh haen täältä tietoa mitä tehdä jos pullataikina ei kohoa tai miten jokin käytännön asia hoidetaan.

Historia, yhteiskuntaoppi ja uskonto olivat lempiaineitani sen takia, että oppitunneilla sai vain istua hiljaa ja kuunnella. 

Minulle kielet olivat helpoimpia ja niissä olin lahjakkain, joten sen takia ne tavallaan olivat lempiaineitani. Kielten tunneilla toisaalta piti olla aktiivinen, mistä en tykännyt. Kaikkein pahinta olivat äidinkielen esitelmät ja aineiden palautustunnit, kun oli riski että joutuu lukemaan kirjoitelmansa luokan edessä.

Ei. Joskus tulee jopa paha olo. En syö irtokarkkeja kuin harvoin.