Faith

Olen katsonut Sorjonen-sarjaa tässä parin viikon aikana, ja olen tykännyt. Minusta ensimmäinen kausi ei ollut erityisen hyvä, vaan sarja on nimenomaan parantunut loppua kohden. Nyt harmittaa, kun on enää pari jaksoa katsottavana. Tehtäisiinpä sarjaa lisää.

Koska minua kiinnosti millaisen sarjamurhaajatarinan suomalaiset saavat aikaan, katsoin jo tuon Muraalimurhat-minisarjan, vaikka olin vasta toisessa kaudessa tuossa varsinaisessa sarjassa. Kaikki Maasalon jutuissa ei ihan auennut sen takia. Täytyy katsoa se uudestaan kun olen katsonut sarjan loppuun.

Minulla kaurapuuro + voisilmä ja keitetty kananmuna on yhdistelmä joka pitää nälkää. Se käy minulle tarvittaessa jopa päivän pääateriaksi jos muuta ei ole.

Pelkkä kaurapuuro, vaikka kuinka iso lautanen, ei oikein pidä nälkää poissa kovin kauan. Kuituja kunnolla saadakseni syön iltaisin ison kaura-/ruishiutalepuuron muussatulla banaanilla, marjoilla ja pähkinöillä, ja ennen nukkumaanmenoa välillä ehtii tulla jo uudestaan nälkä, muutamassa tunnissa.

Rasva ja proteiini yhdistettynä hiilareihin on nälkää pitävä yhdistelmä minulla.

Siivilöi kotoa lähtiessäsi lattialle (kulkuväylälle jonka läpi kulkematta huoneisiin ei pääse) hienoinen kerros tomusokeria. Tai jos lattia on tumma, niin vaikka kaakaojauhetta. Takaisin tullessasi katsot onko siihen jäänyt jälkiä.

Ei sinun kotonasi varmaan käydä, mutta tuollainen on halvempi ja helpompi keino varmistua kuin joku valvontakamerasysteemi.

Ennaltaehkäisevistä toimista... 

Alkoholin suurkulutus / riippuvuus aikuisena on kuulemma todennäköisempää, jos ensimmäiset käyttökerrat ovat tapahtuneet nuorena. Liittyyköhän tuo aivojen palkitsemismekanismien muotoutumiseen tai johonkin sellaiseen. Vanhempien kannattaa siis valvoa ja rajoittaa varhaisnuortensa ja teiniensä menemisiä.

Eihän tuolla välttämättä pystyy mitään estämään, mutta kaikki keinot kannattaa käyttää riskin minimoimiseksi.

Lasten ruumiillinen kurittaminen tuli laittomaksi Suomessa vuonna 1984. Meidän perheessä oli 1980-luvulla koivuniemenherra (vitsa) vielä pelotteena, ja kaipa sitä pari kertaa käytettiinkin meihin lapsiin. En kärsinyt siitä, mutta minusta on hyvä että ruumiillinen kurittaminen on nykyään laitonta.

Ap kysyi millaisia ajatuksia herää siitä, että laki ja tavat ovat sittemmin muuttuneet. Jossain psykologian kirjassa sanottiin että ikävän kokemuksen traumatisoivuus on todennäköisempää jos kokemus on harvinainen siinä yhteiskunnassa ja kulttuuripiirissä, jossa kokija elää. Ts. jos nykyään lasta kuritetaan piiskaamalla, se on todennäköisesti traumaattisempi kokemus verrattuna entisaikojen lasten kokemuksiin, kun piiskaaminen oli suht yleinen tapa, ja lapset puhuivat siitä ja vertailivat kokemuksiaan.

En tiedä meneekö se noin, mutta kuulostaa siltä että voisi mennä.