Faith

Kirkas auringonpaiste ja lintujen piipitys puissa. Ihana kevättalven tunnelma tulee näistä kun kävelee kadulla. Yleensä maaliskuussa alkaa olla sellaisia päiviä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo jännä juttu miten yhtäkkiä antisemitismikin on ihan jees vaikka vuosikausia sitä ja nasseja on paheksuttu. Mutta heti kun tietty rauhan uskonto alkaa harrastamaan tätä niin kyseessä onkin uusi kuuma buumi.

Juutalaisvastaisuus on aina ollut "ihan jees". Raamatussa Jumala itse lausuu vihaavansa juutalaisia ja pitävänsä näitä itsensä ja ihmiskunnan suurimpina vihollisina. Kristillinen eurooppalainen kulttuuri on aina ollut syvästi juutalaisvastainen. Koeta pysyä perässä. 

Kristikunnalla on valitettavasti satoja vuosia kestänyt juutalaisvastaisuuden historia, mutta Jumala valitsi juutalaiset omaisuuskansakseen ja sitä he ovat tänä päivänäkin. Kaikki ihmiset ovat syntisiä, niin myös juutalaiset. Raamatussa Jumala on vihainen kansalleen rikkomuksista. Jumala lupaa suojella omaisuuskansaansa muiden kansojen hyökkäyksiä vastaan.

Lähes viikoittain tulee itkettyä. Yleensä liikutuksesta tai myötätunnosta. Esim. äsken itkin katsellessani YouTubesta vanhoja Karpolla on asiaa -ohjelmia joissa kerrottiin ihmiskohtaloista, esim. suomalaisista asunnottomista ja vanhasta naisesta joka ajettiin pois talostaan tienrakennussuunnitelman takia.

Ohjelmassa olisi voitu kertoa, että hänellä on tuomio sekä väkivalta- että seksuaalirikoksesta. Olihan toisen vangin henkirikostuomiokin kerrottu.

Se sinänsä ei ole minusta ongelma, että seksuaalirikoksesta tuomittu oli mukana ohjelmassa. En katsonut sarjaa viihdeohjelmana vaan asiaohjelmana. En nähnyt henkilöitä "tähtinä", vaan rikoksista tuomittuina vankeina. Siihen joukkoon mahtuu kaikenlaisia karmeuksia tehneitä.

Ohiksena... Minua häiritsi avovankilan liian pehmeä ote. Sosiaalityö ja keskusteleva psykologia vaikuttivat olevan ainoat keinot. Tuli vaikutelma, että vankeja kohdellaan ensisijaisesti olosuhteiden uhreina eikä rikollisina. Sosiaalityön ja psykologian lisäksi pitäisi olla enemmän moraalisen vastuullisuuden ja lainkuuliaisuuden kehittämiseen tähtäävää toimintaa.

Minua kuolema ei ahdista.

Iän myötä tulevat vaivat ja terveysongelmat sekä perussairauteni (MS-tauti) mahdollinen paheneminen pelottaa hieman sekä hoidon saatavuus tulevaisuudessa. Toisaalta olen hyväksynyt sen järjen tasolla, että vanhenemiseen ja sairastamiseen kuuluu tietynlaista alistumista olosuhteille sekä kärsimystä. Pelko ja huoli ovat tunnepuolen ongelmia tässä.

Sitten on sekin, että enhän edes tiedä salliiko Jumala minun elää vanhaksi. Mitä jos vaikka kuolen huomenna? Huolehtiminen olisi ollut turhaa. En halua kuolla vielä, mutta ainakin siinä olisi se hyvä puoli, että välttyy vanhuuden vaivoilta.

Uskon ikuiseen elämään Taivaassa. Eli kaikki päättyy hyvin, kunhan uskoo Jeesukseen.