Faith

Vierailija kirjoitti:

Se sairaalapako on niin hieno ja tais kestää lähemmäs 20 minsaa.

Sarah Connorin sairaalapako on upea. Muutenkin kyseinen hahmo ja tarina on elokuvassa parasta.

Täytyisi joskus katsoa ykkönen uudestaan ajatuksella. Siitähän Sarah'n tarina alkoi.

Puolukoita ja omenasosetta makeutta tuomaan. Tai omenaraastetta ja puolukkahilloa makeutta tuomaan. Lisäksi pekaanipähkinöitä.

Ruispuuro on maukkaampaa kuin kaurapuuro.

Ikävöin joskus ihan tavallista perhearkea kun olin teini-ikäinen ja asuin kotona. Tämä oli 1990-luvulla. Sitä kun tulin koulusta iltapäivällä, syötiin ja juteltiin perheenjäsenten kanssa, katsottiin tv-sarjoja yhdessä olohuoneessa. Ja viikonloppuja kun käytiin yhdessä ruokaostoksilla automarketissa, käytiin vuokraamassa Disney-elokuva pikkusisaruksille, tehtiin hyvää ruokaa jne.

En teininä bilettänyt ollenkaan. Kaveripiirini oli kiltti ja kunnollinen. Sen takia teiniaikojen muistoni ovat lähinnä kodista ja perhe-elämästä.

Kalpean kellanharmaa epätasainen haaleaksi jäähtynyt velli, joka ei maistu kuin suolalta, keittolautasessa pöydän päällä.

Ei matkaa käytännössä ollenkaan. Monia pysäkkejä joilta pääsee joka suuntaan heti kun astuu ulos porttikongista. Asun ison kaupungin keskusta-alueella.