Faith

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika woke-sarja. Mieluummin katson tämän jälkeen Arskan Commandon.

woke = sarjassa on yksi tummaihoinen suomalainen varusmies (joita ainakin pk-seudulla näkee katukuvassa harva se päivä). Hirveää propagandaa!

Joo, en nyt ihan wokea tässä ekassa jaksossa havainnut. Eiköhän se ole realistista, että varusmiesten joukossa on joku Osman tänä päivänä.

Se kyllä hymyilytti että rouva presidentillä oli jopa samanlainen nahkatakki kuin se Marinin kohurotsi.

En ole kohtalotoveri, mutta jouluksihan voi tehdä tai ostaa erilaisia pateita, esim. maksapatee tai kinkkupatee. Niitä voi samettisen koostumuksen takia helposti syödä ilman hampaita ja ovat sitä paitsi hienoja ja joulupöytään sopivia syötäviä. Lihamureke on yksi vaihtoehto.

Katson. Mielenkiintoinen aihe.

Patakakkosen tunnusmusiikki oli hieno. Sen melodiasta ja soittimista tulee mieleen joku keskiaikaisten kyläjuhlien musiikki.

Tunteiden kohdalla ei oikeastaan ole edes mielekästä kysyä, saako niitä olla, onko niihin oikeus tms., koska eihän tunteita voi valita. Minua ärsytti joskus 2000-luvulla kun mediassa asiantuntijat alkoivat käyttää ilmausta "jokaisella on oikeus tunteisiinsa". He tarkoittivat hyvää, mutta se oli niin epämielekästä, että minua ärsytti.

Tunteet ovat kuin luonnonilmiöitä. Ei niitä voi tuomita oikeaksi tai vääräksi.

Mutta koska kateus yleensä on kalvava tunne, niin itse ainakin ajatuksillani yrittäisin ruokkia muita, hyvältä tuntuvia tunteita heti, kun tuntisin sisimmässäni että siihen aukeaa pienikin mahdollisuus. Omasta lapsesta löytyy loputtomiin aihetta myönteisiin tunteisiin. Hän ei olisi ainutlaatuinen itsensä ilman niitä kaikkia ominaisuuksia joita hänellä on, mukaan lukien kehitysvammaisuus.

Jos tunne tulee vain lyhytaikaisesti silloin tällöin eikä valtaa koko sisäistä elämää, niin ei edes kannata tehdä siitä isoa numeroa. Antaa sen tulla ja mennä.