Faith

Aion! Olympialaisissa on kiva tunnelma. Varsinkin yleisurheilulajeissa iltalähetyksissä stadionilta. 

Kiinnijäämisen riski sen sijaan tutkitusti vähentää rikoksia. Kannatankin valvontakameroiden lisäämistä. Passiivista kameravalvontaa, ja joissain ympäristöissä myös aktiivista. Poliisejakin tarvitaan partioimaan silloin tällöin kaduille ja erilaisiin tilaisuuksiin.

Kannatan myös sitä, että väkivalta- ja henkirikoksiin syyllistyneiden yhteiskuntakelpoisuudelle asetetaan tiukemmat kriteerit. Suomessa on ollut tapauksia, että henkirikollinen on useammankin kerran päästetty vapaaksi ja aina uusinut rikoksensa.

Tarinan keskushenkilö kuuluisi johonkin suljettuun yhteisöön, ja olisi joutunut yhteisön muiden jäsenten epäluulojen tai henkisen väkivallan kohteeksi. Yhteisö olisi joko konkreettisesti suljettu, esim. sisäoppilaitos, tai ehkä vielä mieluummin psykologisesti suljettu, esim. jokin outo uskonlahko, josta on vaikeaa irrottautua.

Joka tapauksessa äärimmäistä psykologista jännitettä ja piinaa yhteisö vs. yksilö -asetelmassa. Ehdottomasti kirjoittaisin sen niin, yksilö selviytyisi lopussa, vaikkakin traumatisoituneena.

Sellainen missä on sydänmerkki? Esim. normaalisuolainen Keiju, sehän sopii myös leivontaan.

Useimmiten oli sellaista kovahkoa ruisreikäleipää. Olisiko ollut joku Oululaisen reikäleipä. Ruislimppua myös.

Mutta kyllä meille ostettiin muutakin leipää usein, esim. jotain sellaista vaaleaa maalaisrieskaa. Se oli aina ihana yllätys, jos vanhempani toivat kaupasta sellaisia pehmeitä pieniä perunarieskoja pussillisen, tykkäsin niistä tosi paljon.

Teini-ikäisenä ihastuin lesesämpylöihin ja ostin niitä usein itselleni omilla rahoillani.